Mainos

Suomalaisten tonttujen todellinen luonne yllättää – lue erikoiset faktat

Vilahtiko ikkunan takana punainen lakki? Tontut ovat olleet suomalaisessa kansanuskossa merkittävässä roolissa, ja ne ovat yllättäen edustaneet myös esivanhempien valvovaa silmää.

Tontut ovat pieniä, punalakkisia miehiä, jotka seuraavat joulun alla, osaavatko ihmiset käyttäytyä. Kyllä ja ei. Lehtori Risto Pulkkinen Helsingin yliopiston uskontotieteen laitokselta kertoo, että tonttu-sana on Skandinavian kautta Suomeen saapunut nimitys kodin tai paikan haltialle. Tonttu on ollut paljon muutakin kuin joulun alla ihmisten käytöstä seuraava pieni mies.

– Metsästäjät ja kalastajat tunsivat luonnonpaikkojen haltijoita. Haltijoita oli metsissä ja vesissä ja kaikkialla ympäristössä. Ihmisten asettuessa paikalleen maanviljelyksen myötä myös haltijat muuttivat osittain kotipiiriin, Pulkkinen kertoo.

– Tämän jälkeen meillä on ollut erilaisten kulttuuripaikkojen haltijoita, kuten myllyn haltija ja saunan haltija ja kodin haltija. Kaikista näistä haltijoista on käytetty nimitystä tonttu. Tonttu sana tulee skandinaavisesta sanasta "tomt", joka on tarkoittanut asuttua kotipiiriä, Pulkkinen avaa.

Suomalainen tonttu edusti esivanhempien henkeä

Tontut pitivät huolen rakennuksista, esimerkiksi saunasta, jos niiden kanssa oltiin hyvissä väleissä. Pulkkisen mukaan tonttu ei suomalaisessa kansanperinteessä ole ollut yksinkertaisesti pelkästään haltija, vaan sen on nähty edustavan myös esivanhempia. Tämä on olennainen ero verrattuna Skandinavian maihin.

– Näyttää todennäköiseltä, että tontut ovat Suomessa muodostuneet jossain määrin esivanhemmista, kun taas muualla päin Skandinaviaa tontut ovat olleet enemmän haltijatyyppisiä. Tontut ovat edustaneet esivanhempien valvovaa silmää. Silloin välien pitäminen tonttuihin tapahtui nimenomaan elämällä hyvin. Tehtiin paljon töitä, ei kiroiltu ja elettiin siivosti. Ja ennen kaikkea elettiin aina niin kuin ennenkin.

– Kansanperinteessä on tarinoita, kuinka tonttu lähti, kun taloon hankittiin separaattori maidon käsittelyä varten. Tontut olivat aika vanhoillisia. Vähintään kerran vuodessa tontulle annettiin uhri- tai kiitoslahja huolenpidosta, hyvin usein nimenomaan jouluna. Tontulle saatettiin viedä esimerkiksi puurolautanen. Aamulla se oli sitten yleensä syöty, kuka sen sitten söikään, Pulkkinen kertoo.

Tonttuperinne oli maanviljelyskulttuurin ilmiö, ja sen takia tonttuperinne on ollut vahvempaa läntisessä Suomessa, jonne maanviljelyskin vakiintui aikaisemmin.

Mikael Agricola, joka kirjoitti ensimmäisen luettelon suomalaisista jumalista vuonna 1551, mainitsee tontun nimenomaan hämäläisten jumalana. Itä-Suomessa taas tunnettiin paremmin pyyntikulttuuriin kuuluvat luonnonhaltijat.

Amerikkalaisen joulutontun juuret ovat tanskalaisessa ja norjalaisessa perinteessä

Perinteinen tonttu kuulostaa yllättävän paljon joulutontulta. Se vahtii, että eletään kunnolla. Ovatko nykyajan tontut suoraa seurausta kansanuskosta? Pulkkisen mukaan tämä ainakin sopii historiaan todella hyvin. Tutkijan mielestä tanskalaiset ja norjalaiset tontut ovat kuitenkin toimineet suurempana esimerkkinä nykyajan tontuille.

– Tanskassa tunnettiin nisset, jotka olivat enemmänkin luonnonhaltijoita kuin kodinhaltijoita. Ne ovat juuri tällaisia punahattuisia pikku-ukkoja. Tontut omaksuttiin amerikkalaiseen Coca Cola -pukkiperinteeseen juuri Tanskan ja Norjan perinteiden kautta.

– Joulutontun rooli on kuitenkin hyvin samanlainen kuin alkuperäisen suomalaisen tontun rooli: pitää silmät auki, ja sen mukaan palkita ja rangaista, Pulkkinen toteaa.

Onko suomalaisella tontulla ollut erityistä roolia jouluisin? Pulkkinen sanoo, että perinteiset juhlat kuten satokauden aloitus, kekri eli satokauden lopetus tai vuodenvaihde olivat aikoja, jolloin tämän ja tuonpuoleinen kohtasivat erityisellä tavalla.

– Silloin oli tärkeää uhrata juuri tuonpuoleisille toimijoille, kuten tontuille, tai tehdä erilaisia taikoja. Tämän ja tuonpuoleisen raja ikään kuin haurastui, minkä takia kommunikaatiota ja vuorovaikutusta näiden kahden maailman välillä saattoi olla paremmin, Pulkkinen kertoo.

Pulkkinen sanoo, että kansa koki myös kristinuskon tuomat juhlat, esimerkiksi joulun ja juhannuksen, voimallisiksi ajoiksi, jolloin oli tärkeää pysyä hyvissä väleissä kaiken tuonpuoleisen kanssa.

– On varmasti kristinuskon perua, että tontuille on viety puurolautanen jouluisin, hän sanoo.

Lue lisää joulusta:

Emmi Maaranen, emmi.maaranen(at)mtv.fi

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.