Vuonna 1885 tehtiin suomalaista oikeushistoriaa, kun kyläyhteisön arvostettua pariskuntaa Efraim ja Eva Martinia sekä heidän piikatyttöään syytettiin noituudesta. Lopulta sekä kihlakunnanoikeus että hovioikeus linjasivat, että osa Martinien talossa Ylöjärvellä tapahtuneista selittämättömistä ilmiöistä johtui "tuntemattomasta voimasta".
Martinin talon tapaus on kenties Suomen tunnetuin poltergeist-tarina, joka on esillä myös tällä viikolla julkaistussa Pasi Klemettisen Karjalan räyhähenget -kirjassa.
– Täytyy mennä ilmeisesti 1700-luvulle asti, jolloin oikeudessa syytettiin noituudesta ja vehkeilystä paholaisen kanssa (ennen Ylöjärven tapausta), Klemettinen kertoo.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
15 todistajaa, 80 yliluonnollista ilmiötä
Mutta mitä Ylöjärvellä sitten väitetään tapahtuneen?
Peräti 15 ulkopuolista todistajaa kertoi oikeudessa 80 erillisestä tapauksesta, kuinka virsikirjat, kynttilänjalat, päreet ja muun muassa tiiliskivet nousivat itsestään ilmaan, vaihtoivat ilmassa suuntaa ja lensivät seinää vasten tai ihmisiä kohti – kuitenkaan ketään vahingoittamatta.
Todistajien mukaan suuren pöydän levyt alkoivat iskeä toisiaan vasten niin lujaa, että levyt oli sidottava lattiaan kiinni ja silti pöytä jatkoi pomppimistaan. Papereita sinkoutui ulos lukitusta pöytälaatikosta ja sisälle taloon ilmestyi savea ja liuskekiviä, joita ei muuten esiintynyt lähimainkaan alueen maaperässä.
Talolle alkoi kokoontua paljon ihmisiä juopottelemaan ja ihmettelemään talon ilmiöitä. Niin paljon, että Efraim Martin, 71, lähti kotoaan Tampereelle hermojaan lepuuttamaan.
Noituutta?
Levottomista sattumuksista kuuli myös Hämeen läänin kruununnimismies Kasimir Liljestrand. Hänen selvityksensä perusteella Efraim ja Eva Martin sekä heidän 13-vuotias kehitysvammainen ja sairas palvelustyttönsä Emma Lindroos haastettiin käräjille syytettyinä taikuudesta ja noituudesta sekä laittomasta paloviinanmyynnistä heidän kotiinsa saapuneille uteliaille ihmisille.
Martinin väitettiin järjestäneen kummituksia taloonsa, jotta saisi ihmisiä kyläilemään ja voisi myydä heille viinaa.
Koko Martinien talo syynättiin vintistä ullakolle, jotta selittämättömiin tapahtumiin olisi löytynyt luonnollinen selitys. Talosta ei kuitenkaan löytynyt vetonaruja tai salaluukkuja.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Martinit kertoivat itsekin oikeudessa, etteivät he usko henkiolentoihin, mutta jokin tuntematon luonnonvoima aiheutti liikkeet heidän talossaan. Osaan tapahtumista saatiin luonnollinen syy: Yliluonnollisia ihmettelemään saapunut kansa oli aiheuttanut osan tempuista kujeillaan.
Lisäksi palvelustyttö Emma oli heitellyt esineitä ympäri pimeää huonetta esiintyäkseen näkymättömänä henkenä.
Mutta osa tapahtumista jäi mysteeriksi. Jälkeenjääneen sekä fyysisestikin vakavasti sairaan palvelustytön ei muun muassa mitenkään uskottu kykenevän järjestämään pöytälevyjä hakkaamaan toisiaan itsestään.
Oikeus pohti itsekin, miksi he puivat noituussyytteitä vielä vuonna 1885
Syytteet noituudesta ja paloviinanmyynnistä hylättiin, mutta Martinien arvostettu maine oli mennyttä.
Aiheestakin on ihmetelty, miten tällaiset noituussyytökset ylipäänsä päätyivät oikeuden käsittelyyn. Jo kyseinen oikeusistuin keskusteli, oliko se oikea paikka käydä tätä asiaa.
– Keskiajan noitaoikeudenkäyntipöytäkirjoissa yksilöitiin, että se ja se henkilö oli kostanut huonon kohtelun noituudella. Esimerkiksi talo noiduttiin, kun siellä ei tulijalle tarjottu ruokaa tai yösijaa. Ylöjärven tapauksessa koko vihjaus noituudesta jää puolestaan epämääräiseksi, Klemettinen kritisoi.
Käräjien päätös "tuntemattoman voiman" osavastuusta Martinin talon tapahtumiin vahvistettiin lopulta myös Turun hovioikeudessa.
Lisäsikö oikeuden päätös kansan uskoa paholaiseen?
Ylöjärven pirut olivat aikansa mediasensaatio. Sanomalehti Tampere pohti heti käräjäpäätöksen jälkeen 25. maaliskuuta 1885, lisäsikö oikeuden linjaus ihmisten uskoa paholaiseen.
– Paha vaan, ettei kukaan osunut saamaan itse kuulua pimeyden ruhtinasta ansaansa, että olisi voitu langettaa hän maallisenkin tuomioistuimen edessä edesvastaukseen aina moititusta käytöksestään. Mikä on kuitenkin pahempi, on täten, kun asian todellinen laita vielä jäi julkisuudelta salaisuudeksi, todellisen pimeyden ruhtinaan valta vähätietoisissa ja epäuskoisissa ihmisissä enempi vahvistunut. Eikä vielä kumma, että rahvas on kärkäs sellaista uskomaan, mutta kuuluvatpa jotkut valistuneemmatkin ihmiset olevan epäilyksessä.
Viina saa pirut heilumaan
Klemettisen mukaan paholaista pidettiin tuolloin realistisen hahmon sijaan enemmän vertauskuvana inhimilliselle pahuudelle.
– Jo paljon aikaisemmin kirkko oli ottanut kannan, että ihmiset vain huiputtavat itseään tällaisilla asioilla. Ei sitä tuolloin enää kovin paljon ajateltu, että piru tulisi torppaan mellastamaan, kirjailija jatkaa.
Poltergeist-ilmiöitä on sittemmin pyritty selittämään Klemettisen mukaan helpoilla keinoilla, kuten ihmisten mielenterveys- tai alkoholiongelmilla.
– Kaikki tietävät, että kun tarpeeksi viinaa juo, niin rupeaa pikku-ukot hyppimään ja pirut heilumaan, Klemettinen naurahtaa.
Mutta Efraim Martinin tapauksessa kirjailija on sataprosenttisen varma, ettei mies syyllistynyt moiseen.
– Hänellä oli yhteisössään tärkeitä tehtäviä, kuten asiakirjojen kirjoittaminen ja kirkon luottamustehtävät. Hän meni oikeuteen puhdistamaan maineensa. Mutta kun tarinat olivat lähteneet maailmalle, ei se jälkikäteen auttanut.
Efraimin Eva-vaimo kuitenkin lipsautti oikeudessa käskeneensä kolmesti ilmassa leijailleita päreitä "asettumaan", ja silminnäkijöiden mukaan päreet laskeutuivat sen jälkeen lattialle.
– Mielestäni se on taikuutta, Klemettinen sanoo.
Kansan tarinoista Hollywood-hiteiksi
SKS:n arkistoon tarinoita piruista alettiin kerätä toden teolla vasta 1900-luvulla. Siksi tarinat Ylöjärvenkin piruista ovat kovin värittyneitä.
1930-luvulla kerätyissä tarinoissa piru olisi mellastanut talolla vuosia, vaikka kaikki lähipitäjienkin papit oli kutsuttu pirua häätämään.
Ylöjärven tapaus nousi parapsykologisessa kirjallisuudessa kansainvälisestikin tunnetuksi. Kenties siitä tai muista vastaavista tarinoista sai 1980-luvun alussa vaikutteita Steven Spielberg, joka käsikirjoitti kulttisuosioon nousseen Poltergeist-elokuvan. David Lynch toi ihmisen valtaavan pahan puolestaan esiin Bobin hahmona Twin Peaks -sarjassaan.
1980-luvun kauhuelokuvat ja parapsykologinen kirjallisuus saivat myös Klemettisen aikoinaan kiinnostumaan aiheesta. Yliopistossa aihe vei nuoren miehen lopullisesti mennessään, kun hän tutustui Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston "Piru mellastaa talossa" -tarinoihin.
Elokuva Ylöjärvenkin piruista?
Tätä materiaalia Klemettinen hyödynsi vuonna 1997 julkaistussa väitöskirjassaan (Mellastavat pirut – Tutkimus kansanomaisista paholais- ja noituuskäsityksistä Karjalan kannaksen ja Laatokan Karjalan tarinaperinteessä), johon myös uusi Karjalan räyhähenget -kirja perustuu.
2000-luvun alussa myös Ylöjärven piruista puuhattiin elokuvaa ja Klemettiseen oltiin yhteydessä.
– Ei heistä sitten sen koommin kuultu. Mutta se olisi huikeaa. Suomessa voitaisiin tehdä todella raflaavia Poltergeist-elokuvia. Ei tarvitsisi keksiä mitään, Klemettinen hehkuttaa.
Mellastavat kalmapussukat
Kuten Poltergeist-elokuvassa, myös suomalaisessa poltergeist-perinteessä vainajat ja hautausmaat ovat vahvasti läsnä. Suomessa yliluonnollisia ilmiöitä on Klemettisen mukaan selitetty kalmalla.
– Tietäjä tai noita on asettanut kostoksi tai rangaistukseksi taloon taikapussit, jotka sisältävät kalmaa, esimerkiksi vainajan hiuksia tai luita. Ne aiheuttavat talonväkeä monin tavoin koettelevan mellastuksen, Klemettinen kertaa SKS:n uskomustarinoita, Klemettinen kertaa SKS:n uskomustarinoita.
Kuin rikkoo sääntöjä, räyhähenki kiusaa mutta ei tapa
Kostojen lisäksi myös muita normien rikkomisia on perusteltu syinä poltergeistiin.
– Hevoskaupoissa on huijattu tai jotain vierasta on loukattu tai aviottoman lapsen ruumis on kätketty talon alle, jonka seurauksena piru alkaa sitten talossa mellastamaan.
Klemettinen huomauttaa, että poltergeist-tarinoissa pelottelu on keskeisemmässä roolissa kuin fyysinen vahingoittaminen. Taloja voi palaa ja omaisuutta tuhoutua, mutta yhdessäkään tarinassa ei kuole ihmisiä.
– On tullut kiviä selkään, pulikoita polveen tai haavoja naamaan. Kun puukko kieppuu ilmassa, niin siinä on ollut riittävä uhkakuva, ei ole tarvinnut mennä siihen asti, että joku menettää henkensä.
Pirusta ei puhuta helpolla
SKS:n tarinankerääjillä olikin aikoinaan suuria haasteita kerätä tietoja omakohtaisista pirukokemuksista, sillä ihmiset eivät halunneet niistä puhua.
– Kaikki ymmärtää, millaisen sosiaalisen leimautumisen vaara siinä on. Ennen ja nyt sormi osoitti sinne mielenterveysongelmiin tai alkoholisoitumiseen.
Ylöjärven tapaan 1880-luvulta on kerrottu tarinaa myös Maironniemen pirusta, jonka perheen lapset suhtautuivat jopa vihamielisesti tapauksesta tietoa udelleisiin 1950-luvulla.
Radio kitki kylätarinat
Vanhaan vihtahousuun uskoo jokunen vielä tänäkin päivänä, mutta suuremmalta kansanosalta uskon kitkivät perinteisten kyläyhteisöjen murtuminen, modernisaatio ja tietovallankumous. Kansan tarinoihin alettiin suhtautua kriittisemmin, kun sai kuullla radiosta oikeita uutisia.
– Vielä 1930-luvulla kerättiin todella paljon aineistoa. Niiden perusteella voi sanoa, että ennen sotia (kansanuskomukset) olivat voimissaan etenkin kylämiljöissä ja vähän syrjempänä, Klemettinen kertoo.
Klemettinen korostaa, että tarinoissa ei oteta suoraan kantaa siihen, uskooko kertoja paholaiseen.
– Niitä on toistettu hyvinä juttuina ja ajanvietteenä, mutta 1930-luvulla tarinoita kerrottiin vielä myös täytenä totena.
Papit mananneet pahaa henkeä pois vielä nykyaikana
Tarinoissa toistuu myös kylänviisaiden, tietäjien rooli paholaisen karkottajana. Vaikka luterilainen kirkko oli kieltänyt moisen toiminnan, on pappejakin osallistunut näihin manausrituaaleihin.
20 vuotta sitten Klemettiseen otti yhteyttä kirkon työntekijä, joka kertoi hänelle osallistuneensa rituaaliin, jossa ihmisestä karkotettiin pahaa henkeä.
– Oli erittäin järisyttävä kokemus huomata, miten ihminen muuttui manaustilaisuuden aikana. Kuin suoraan Manaajasta. Käytös muuttuu ja vaihtelee, suusta tulee outoa puhetta, työntekijä kertoi Klemettiselle.
Epätoivon hetkellä moni turvautuu keinoihin, joita länsimainen lääketiede ei hyväksy. Klemettisen mukaan näitä toimenpiteitä ei pidä väheksyä, sillä psarannusrituaalit ovat tuoneet osalle apua. Potilas kokee tärkeänä, että joku, vaikkapa shamaani, ottaa hänen vaivansa tosissaan.
– Siksi ihmiset käyvät terapiassakin ja maksavat isot rahat että joku keskustelee ja kuuntelee, Klemettinen vertaa.
– Parantajien työtä on tehty tuhansia vuosia, kyllä sillä joku funktio on ollut yhteisöissä.
Taksikuskin poltergeist
Kaikkia poltergeist-tarinoita Klemettisen ei ole tarvinnut etsiä arkistosta. Kun hän oli palaamassa taksilla väitöskirjansa tv-haastattelusta 20 vuotta sitten, taksikuski avasi sanaisen arkkunsa.
– Kun kerroin, mistä aiheesta olin haastateltavana, kuski sanoi, että ei jumaliste, heidän kotonaan on poltergeist.
Kuskin mukaan hänen juuri kuolleen läheisensä luona "joku" oli ruvennut kääntelemään valokuvia ja tuonut alakerran häkkikaappiin vietyjä tavaroita takaisin asuntoon.
– Nämä ovat poltergeistin klassisia elementtejä yhä edelleen.
Klemettisen mukaan ilmiöitä voi selittää monin tavoin. Pois ei voi sulkea esimerkiksi läheisen poismenon aiheuttamaan sokkia, jonka seurauksena unohtaa, että on itse kärrännyt tavaroita tai käännellyt valokuvia.
Näin nämä asiat koetaan
Vuonna 2018 kaikki tieto on haettavissa klikkauksen päässä: Niin faktat, fiktiot kuin niiden sekoituksetkin. Klemettinen arvioi, että yliluonnolliseen voimaan uskominen voi tällaisina aikoina nostaa suosiotaan.
– Kun tulee niin sanotusti kovat ajat, niin kiinnostus yliluonnollisuuteen nostaa päätään vastareaktiona. Ihmiset kaipaavat jotain muuta karmean todellisuuden, sotien ja luonnontuhojen ympärille tai sijaan. "Täytyy olla jotain muutakin kuin tämä tässä".
