Suomalaiset vapautettiin Jololta

Vahanen ja Fränti vapauduttuaan

-Olen onnellisempi kuin koskaan ennen, tämä on elämäni onnellisin päivä, sanoo tänään Jololta vapautettu suomalaispanttivanki Seppo Fränti.
Risto Vahanen kuvaa vapautuspäivän tapahtumia seuraavasti:

-Odotimme vapautuvamme tänä viikonloppuna, todennäköisesti lauantaina. Aamulla kuulimme kovaa tulitaistelua. Pelkäsimme silloin, että vapautus epäonnistuu. Nyt olemme todella iloisia.

-Minulta on kysytty mitä aion tehdä ensimmäiseksi kun pääsen kotiin. Sanoin, että aion suudella Suomen maaperää. Tämä on ollut painajainen, jollaista emme koskaan uskoneet mahdolliseksi, Vahanen sanoi.

"Itsemurha ei ollut kaukana"

-Nyt olemme fyysisesti melko hyvässä kunnossa. Sen sijaan henkisesti tämä on ollut todella rasittavaa. Onneksi kukaan ei tehnyt itsemurhaa, vaikka kaukana sekään ei ollut, Vahanen sanoi.

Hän lisäsi olevansa pahoillaan niiden kahden ranskalaisen toimittajan sekä yhden filippiiniläisen panttivangin puolesta, jotka vielä jäivät leiriin. Vahanen myös kiitti filippiiniläisiä neuvottelijoita, Suomen hallitusta ja suurlähetystöä sekä kaikkia muita, jotka työskentelivät vankien vapauttamiseksi yli neljä kuukautta kestäneen kriisin aikana.

-Leirillä ollessamme saimme kuulla, että monet ihmiset työskentelivät lujasti saadakseen meidät vapaaksi. Se antoi meille voimaa kestää nämä pitkät viikot ja kuukaudet, Vahanen sanoi.

"Sotilaallinen operaatio ei ratkaisu ongelmiin"

Seppo Fränti kertoi illalla puhelimitse Cebusta pelänneensä armeijan iskua, kun panttivankileirin lähistöllä alkoi myöhemmin sissien keskinäiseksi välienselvittelyksi paljastunut laukausten vaihto. Panttivangit olivat aiemmin kuulleet, että armeija olisi uhannut hyökätä Abu Sayyaf -sissien leiriin eilen umpeutuneen takarajan jälkeen.

-Monilla meistä kaapatuista on melkoiset vihantunteet (sieppaajia kohtaan). Armeija ja poliisi ovat esittäneet, että Abu Sayyaf lakaistaan maan päältä, mutta itse edustan sitä kantaa, että sillä tavalla näitä ongelmia ei ratkaista, ne ovat niin paljon syvemmällä historiassa ja elämänolosuhteissa, Risto Vahanen kertoo Cebusta.

Hän pelkää uskontojen välistä yhteenottoa, ellei tilannetta saada ratkaistua rauhallisesti. Kidnappaukseen syyllistyneet pitää kuitenkin saattaa oikeuden eteen tavalla tai toisella, hän tähdentää.

Takaisin normaalioloihin

Viidakko-oloissa eläneet miehet pääsivät Cebussa siistiytymään ja ruokapöydän ääreen.

-Olo on kuin uudelleen syntyneellä lapsella, kun katselee mitä kaikkea pöydässä voi olla, kun ei ole nähnyt pitkään aikaan veistä tai lautasliinaa edessään. Lämmin vesi ja puhdas kylpyhuonekin tuntuivat ihmeelliseltä, Vahanen kuvaili.

Hän kertoi molempien miesten kestäneen neljän ja puolen kuukauden koettelemuksen henkisesti ja fyysisesti suhteellisen hyvin - etenkin sen jälkeen, kun paikallinen kuvernööri ja suurlähetystöt pääsivät toimittamaan heille elintarvikkeita.

Vahanen kiittää lämpimästi niitä tuntemattomiakin suomalaisia, jotka ovat lähettäneet rohkaisevia viestejä heille.

Rantakari

Hallituksen erityisedustaja Ilari Rantakari kertoo vapautettujen panttivankien jatkavan Zamboangasta Keski-Filippiineillä sijaitsevaan Cebun kaupunkiin, jossa heille tehdään terveystarkastus ja jossa he todennäköisesti myös yöpyvät.

Cebusta suomalaisten matka jatkunee Tripoliin Libyaan ennen kuin he pääsevät kotiin joskus ensi viikon alkupuolella. Myös aiemmin vapautetut länsimaiset panttivangit lennätettiin ensin Libyaan, jossa vapautusneuvotteluihin osallistunut maan johto järjesti heille propagandaväritetyn tervehdysseremonian.

Uutistoimisto AFP:n mukaan Seppo Fränti sanoo, ettei pidä ajatuksesta lentää Libyaan.

-En pidä ajatuksesta, että meistä tehdään pellejä. Haluan suoraan kotiin, Fränti sanoo.

Hänen mukaansa Libya on jo saanut tarpeeksi kalastelemaansa kunniaa panttivankien vapauttamisesta, eivätkä vapautetut ole enää erityisessä kiitollisuudenvelassa maata kohtaan.

Mikään taho ei suostu vahvistamaan, että jokaisesta panttivangista olisi maksettu muhkeat lunnaat. Panttivankien vapauttamisesta käytyjä neuvotteluja vauhdittivat kuitenkin erityisesti Libyan lupaukset miljoonien dollarien arvoisesta "kehitysavusta" Filippiinien köyhään Sulun maakuntaan.

Filippiinien armeijan piiristä ja muista lähteistä saatujen tietojen mukaan Abu Sayyaf -ryhmän jäsenet rahastivat valtaisia summia jo aiemmista vapautuksista. Useissa kansainvälisten uutistoimistojen sähkeissä on väläytelty, että käypä summa olisi ollut miljoona dollaria (6,8 miljoonaa markkaa) per vanki.

Abu Sayyaf on lisäksi vaatinut - ja saanut - rahaa myös panttivangeiksi ottamistaan toimittajista, joilta on samassa rytäkässä viety niin kengät ja kellot kuin kameratkin. Abu Sayyafin "kokonaissaaliiksi" arvioidaan ainakin 13,5 miljoonaa dollaria eli lähes 92 miljoonaa markkaa.

Tosin eräs nimetön länsidiplomaatti kertoi elokuussa Tripolissa, että Libya maksaisi kaikkiaan 25 miljoonaa dollaria (noin 170 miljoonaa markkaa) kaikkien panttivankien vapauttamisesta. Epäselväksi on jäänyt, kuinka suuri osa rahoista ohjautuu suoraan Abu Sayyafille.

Libya kun on ilmoittanut tiukasti, ettei kyse ole lunnaista, vaan libyalaisen hyväntekeväisyysjärjestön kautta annetusta kehitysavusta. Vastineeksi rahoilleen poliittisesti pitkään paitsiossa ollut Libya haluaa suopeaa julkisuutta, ja se pyrkii myös varmistamaan EU:n tuen osallistumiselleen marraskuussa järjestettävään Välimeri-huippukokoukseen.

(MTV3-STT-Reuters-DPA)