Suomalaiset nimeävät lapsiaan omintakeisella tavalla – yksi ilmiö huolestuttaa: "Hieman vaarallinen trendi"

Tiedätkö tarinan oman nimesi taustalla tai voisitko kuvitella, että nimesi olisi jokin toinen?

Moni meistä on nimetty esimerkiksi suvussa kulkevan nimen perusteella, mutta se saattaa perustua myös vaikkapa latinaan, muinaissuomalaiseen kulttuuriin tai jopa pyhimyksiin.

– Ihmisillä on yhä maaginen suhtautuminen nimiin. Nimetöntä ihmistä on pidetty jopa sieluttomana ihmisenä, toteaa tietokirjailija Marianne Kiskola.

Kiskolan teos Tunnetko nimesi? – Kiehtova matka nimien maailmaan (Kirjapaja 2022) kokoaa yhteen suomalaisten nimien historiaa sekä nostaa esille seikkoja, jotka kannattaisi ottaa huomioon lapsen nimeä valitessa – onhan nimi osa ihmisen identiteettiä.

Nimen mahdolliset häiritsevät merkitykset on hyvä miettiä Kiskolan mukaan etukäteen, sillä eihän kukaan halua lapselleen nimen takia hankaluuksia.

Katso yllä olevalta videolta, millaisia asioita kannattaa ottaa huomioon antaessa lapselle nimeä.

Lue myös: Nämä olivat vuonna 2021 syntyneiden suomalaislasten suosituimmat nimet

Nimet kumpuavat "kulttuuripadasta"

Kiskola kertoo, että suomalaisten nimeämiskulttuuri on yhtä monipuolinen kuin historiammekin.

– Meillä on ollut muinaissuomalainen aikakausi, katolinen keskiaika sekä muun muassa vuoron perään Ruotsin ja Venäjän valta. Aina on vähän pitänyt katsoa, että minkälaista vallanpitäjää on vuorossa, Kiskola kertoo.

Kiskolan mukaan oli ihan normaalia, että ensin hovi antoi vallanpitäjien nimiä lapsilleen muoti-ilmiön tavoin ja seuraavaksi ne omaksui tavallinen kansa.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Kun Suomi löysi oman kansallisen identiteettinsä, ja varsinkin kun Kalevala julkaistiin, myös nimiä haluttiin "suomalaistaa".

1900- ja 2000-luvuilla nimeämiskulttuuri on ollut Kiskolan mukaan entistäkin rikkaampi.

– Kansainväliset lainanimet ovat saapuneet rapakon yli ja siihen kaupan päälle vielä raamatulliset ja pyhimysten nimet sekä luontoon pohjautuvat nimet. Meillä on ihan hurjan rikas ja ihastuttava nimikulttuuri.

Lue myös: "Terveydeksi!" – tiesitkö, miksi aivastamiseen reagoidaan näin?

Keskiajan nimivallankumous

Kuten muuallakin Euroopassa, myös Suomessa innostuttiin keskiajalla nimeämään lapsia pyhimysten mukaan.

– Vaikka ilmiö tulikin Suomeen verrattain myöhään, täällä innostuttiin ilmiöstä, vaikkei aina välttämättä edes tiedetty, mitä kyseinen pyhimys edustaa, Kiskola kertoo.

Suomen pyhimyskulttuuri jäi melko suppeaksi, mutta se näkyy edelleenkin hyvin vahvasti nimikulttuurissamme.

Pyhimysten mukaan nimeäminen liittyy vahvasti myös siihen, että nimen on uskottu olevan myös suoja: lasta ei suojele pelkästään perhe vaan myös taivaallinen suojelija.

Lue myös: Riemastuttavan kamala toivotus Wilma-viestissä sai tamperelaisen Laurin sanattomaksi: "Tsempatiaa kaikille!"

Suomalaisten nimissä näkyy usko tulevaisuuteen

Kiskolan mukaan suomalaisten tavassa nimetä lapsia esiintyy eräs kestotrendi: hyvyyden arvot. Itämerensuomalaisissa nimissä on pohjana rakkaus, ilo ja sananmukaisesti toivo.

– Jos vertaillaan vaikka germaanisiin nimiin, niissä näkyy valta, sotaisuus ja ärhäkkyys. Sotaisilla kansoilla on ollut sotaisat nimet.

Suomessa metsästys- ja keräilykulttuuri sekä tiivis suhde luontoon on taas ohjannut Kiskolan mukaan todella kauniiseen ja pehmeään tapaan esittää lapselle nimeä.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Suomalaisilla on myös paljon harvinaisia, omakielisiä nimiä, kuten Armas, Into, Kaino, Rauha ja Uljas, jotka sointuvat kauniisti.

– Me olemme ilmeisesti kuitenkin olleet aina positiivinen kansa, sillä meillä on hyvin tulevaisuuden uskoon kurottavia nimiä. Ne korostuvat juuri esimerkiksi nimissä Toivo ja Rauha.

1940- ja 1950-luvuilla eli sotien jälkimainingeissa suomalaisille oli tärkeää antaa yhteiskunnallisia arvoja kuvastavia nimiä.

– Meillä oli todella paljon nimissä r- ja t-kirjainta – sellaista tarmokkuutta. Meillä on voimakas r-kirjain ja se vilisi silloin suomenkielisissä nimissä.

Nimillä haluttiin ikään kuin tehdä selväksi omia ja ehkä myös maan rajoja.

Lue myös: Testaa nimitietämyksesi MTV:n visassa: Kenen nimi pohjautuu jumalattareen, kenen revontulien loimuun?

Erikoisuuden tavoittelua ja historian havinaa

Muoti kiertää koko ajan ja nimet heijastavat sekä historiaa että sen hetkistä tilannetta.

Luontoon pohjautuvien nimien antaminen on omalla tavallaan hyvin perinteikästä suomalaisille, mutta Kiskolan mukaan se on tällä hetkellä myös nouseva trendi.

Myös isovanhempien perinnenimillä ja 1900-luvun alun suosituilla nimillä on selkeästi uusi tuleminen. Näistä Kiskola nostaa esimerkeiksi nimet Anna, Helmi, Aino, Sofia, Lauri, Eino, Juho ja Väinö.

– Jännityksellä odotan, että missä kohtaa tulee se vaihe, että kun Jareista, Kareista ja Mareista on tullut isovanhempia ja heidän nimensä alkavat taas "kelpaamaan" lapsenlapsille.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Kiskolan mukaan nimet kaipaavat yleensä yhden tai kaksi sukupolvea taukoa ennen kuin niitä annetaan suvussa taas eteenpäin lapsille.

– Tämä ei kyllä päde nimeen Maria, se on ihan kestosuosikki.

Tällä hetkellä on Kiskolan mukaan trendinä löytää myös hyvin erikoinen nimi lapselle.

– Se on itseasiassa tutkimusten mukaan hieman vaarallinen trendi. Jos lapsella on hyvin erikoinen nimi, eikä hänellä ole kaimaa, hän saattaa kokea yksinäisyyttä. Hyvin erikoinen nimi voi tuoda lapselle hämmentyneen olon siitä, että mihin hän kuuluu.

Erikoisuuden tavoittelu voikin osoittautua lapselle taakaksi.

Lue myös: Työpäivä on taas pulkassa, mutta mikä on "pulkka"? Tästä sanonta on saanut alkunsa

Lue myös: Tunnistatko nämä suomalaiset murresanat? Testaa tietämyksesi!

Katso myös: Tunnistatko kaikki suomen kielen uudet sanat?