Per ”Sahara” Anderssonin matka koulukodista Ranskan muukalaislegioonaan ja siitä edelleen amerikkalaisten palkkasotureiden rivistöihin vaati jääräpäisen ja kurittoman luonteen, hikeä ja ennen kaikkea verta. Sahara-kirjassa syvennytään raa’an yksityiskohtaisesti siihen, kuinka Helsingin pojasta tuli monen sattuman ja nyrkkitappelun kautta palkkasoturi.
Ei ole maata, jonka multaa vuodattamani veri ei olisi ruokkinut. Ei merta, jonka syvyyteen ei olisi painunut miekan iskuun päättyneitä toiveita. Minä ja kaltaiseni miehet olemme rikkoneet kaikkien uskontojen pyhimpiä arvoja, mutta kelvanneet silti tarvittaessa niiden puolustajiksi. (Per Andersson, Sahara 2019)
Per Andersson syntyi vuonna 1941 ja asui lapsuutensa Helsingin Malmilla. Kun nyrkkeilyä harrastavan Anderssonin kädet eivät pysyneet taskuissa kaduillakaan, haettiin hänet koulukotiin.
Pian nuorukainen karkasi armeijaan. Anderssonin armeijaunelmille näytettiin kuitenkin ovea. Jatkopestistä haaveillut nuorukainen ei sopinut täyttämään suomalaisen sotaväen kiiltäviä saappaita.
Koulukotiin palaaminen ei maistunut. Oli keksittävä jotain muuta. Kun ruotsalainen laiva suuntasi kohti Rotterdamin satamaa, oli siinä yksi työmies enemmän, tuleva palkkasoturi Per ”Sahara” Andersson.
Laivatyöt vaihtuivat legioonaan
Parin kuukauden laivarupeaman jälkeen Andersson lähti ryypiskelemään laivan jäädessä Rotterdamin satamaan. Juoma maistui, ilta venyi ja laiva lähti jättäen taakseen Anderssonin.
Edelleen sotilaan urasta haaveileva Andersson alkoi kysellä ihmisiltä Ranskan muukalaislegioonasta ja pian hän oli jo matkalla kohti Pariisia.
Lue myös: Erikoisartikkeli: Euroopan urheimmat soturit, tuhoisat aavikkorotat ja sitkeät soturimunkit – MTV esittelee kymmenen tarunhohtoista erikoisjoukkoa
Viikon Pariisissa pyörimisen jälkeen Andersson sai osoitteen, joka vei legioonan värväyskeskukseen. Ensimmäiset viikot kuluivat moppi kädessä. Sitten Anderssonille annettiin uusi henkilöllisyys. Anders Léopoldin kotipaikaksi merkittiin Lahti.
