Suomalaisen legioonalaisen hurja elämä päättyi kolhittuna ja sairaana Thaimaahan – "Palkkasoturin maalliset jäännökset saattavat olla edelleen poliisivankilan kellarikerroksen kylmiössä"

Ensimmäinen haavoittuminen ei tullut taistelussa, vaan rikkinäisestä pullosta bordellissa käydyssä tappelussa.

– Ensimmäinen putkareissuni alkoi, kuten muutkin kommellukset, humalahakuisella alkoholinkäytöllä. Aina lähtiessämme maastoon, meille jaettiin muona-annos, ration individuel. Päiväpakkaus sisälsi liha- ja kalasäilykkeiden lisäksi kahvin, sokerin sekä suklaata. Lisäksi oli vielä pieni pullo vahvaa viinaa, Eau de Vie -nimistä leikattua konjakkia.

Lue myös: "Jokainen suomalainen mies haluaisi olla Marokon kauhu": Legendaarinen sotilas voitti marokkolaiset ja venäläiset – tuomittiin suomalaisen murhayrityksestä ja kamppaili loppuelämänsä alkoholin kanssa

Andersson pääsi kahdeksan viikon mittaiseen laskuvarjokoulutukseen. Haaveet laskuvarjojoukoista päättyivät kuitenkin humalaiseen baarikierrokseen, kun Andersson sammuttuaan teloi nilkkansa ja joutui aamulla pakenemaan sotilaspoliiseja.

Suomalainen sai teostaan ankaran rangaistuksen. Kallonen kertoo kirjassaan, että Andersson vietti ensimmäiset 20 vuorokautta alastomana betonisellissä. Joka päivä oli liikuntaharjoituksia, joissa kannettiin kivillä täytettyä reppua, jonka hihnat oli tehty rautalangasta.

Karkumatka päättyi ankaraan rangaistukseen

Rangaistuksen aikana kypsyi myös päätös karkaamisesta legioonasta. Andersson ja itävaltalainen karkulainen saatiin kuitenkin kiinni ja rangaistukseksi heidät lähetettiin kurikomppaniaan, Compagnie Diciplinaire.

Kurikomppaniassa Andersson pääsi kuitenkin ansaitsemaan lempinimeään Sahara. Myös kurikomppania lähetettiin arabeja vastaan, mukana jalkoihinsa taistelussa haavoittunut pikakivääriampuja, legioonalainen Anders. Vangitut arabit siirrettiin helikoptereihin, joista Sahara kertoo heitä pudotetun ilman laskuvarjoja. Kun vielä maailmansotien välissä suomalaislegioonalaiset kertoivat arvostavasti arabien taistelutahdosta, Anderssonilla oli huomattavasti huonompi käsitys.

– He tuntuvat innostuvan helposti kauniista puheista, mutta kun toiminnan hetki koittaa, ei miehiä näy missään. Ennen taistelua kyllä ammuskellaan ilmaan ja heilutellaan käsiä. Neuvostoliiton, Yhdysvaltojen ja Ranskan toimittamat erinomaiset panssarivaunut muuttuvat heidän käsissään helposti paperitiikereiksi, sillä niitä käyttävät miehet elävät usein jopa täysin luku ja kirjoitustaidottomina täysin eri maailmassa.

Kurikomppaniaa kesti yhdeksän kuukautta, jonka jälkeen Andersson siirrettiin motorisoidun yksikön autohuoltoon Béni Abbèsiin. Elokuussa 1963 hän allekirjoitti toisen viiden vuoden sopimuksen legioonaan.

Sodat olivat päättyneet ja Andersson siirrettiin Aubagneen, kaupunkiin lähelle Marseillea. Aubagnessa sijaitsi myös legioonan uusi päämaja.

Turhautunut suomalainen kulutti vapaa-aikansa vaeltelemalla Marseillessa ja etsimällä vaikeuksia. Niitä hän löysikin, herättyään railakkaan illan jälkeen liian myöhään kaupungilta ja kaiken lisäksi kielletyissä siviilivaatteissa. Sotapoliisin löydettyä hänet baarista, Andersson päätti karata, nyt lopullisesti.

Anderssonin elämä jatkui vähintäänkin vaiherikkaana myös legioonasta karkaamisen jälkeenkin. Kari Kallonen kertoo kirjassaan, että Andersson matkasi Kongon pääkaupunkiin Kinshasaan ja sieltä Stanleyvilleen, nykyiseen Kisanganiin.

Päämääränä oli päästä palkkasoturiksi tuon ajan tunnetuimman palkkasoturin Mad Mike Hoaren ryhmään, jossa palveluksista maksettaisiin moninkertaisesti legioonaan verrattuna. Turhautunut Andersson joutui kuitenkin palaamaan rahattomana Suomeen, ja kertoo värväytyneensä Espanjan muukalaislegioonaan – päätyen kuitenkin virumaan kuolemantuottamuksesta sotilasvankilaan. Andersson sanoo myös olleensa palkkasotureiden koulutusleirillä Nicaraguassa ja taistelleensa kahteen otteeseen Angolassa.

Huumeista vankilatuomio

Suomessa Andersson työskenteli ainakin autokorjaamossa. Rauhallista elämä ei ollut Suomessakaan, kahnauksia ja hankaluuksia syntyi virkavallan kanssa. Andersson sekaantui huumeiden salakuljetukseen, josta hän sai vankeustuomion.

Tuomionsa istuttuaan Andersson teki töitä erämatkailussa ja oli koiravaljakkokuskina. Yhden talven hän vietti Floridassa, jonka jälkeen palasi Suomeen sairaseläkeläisen arjen pariin, kuten Kallonen kirjoittaa.

Lue myös: Suomalaismies sotii tarkka-ampujana Ukrainan ja Venäjän rajalla – "Tulin tänne auttaakseni, en siksi, että haluaisin ampua ihmisiä"

Vuonna 2002 suunnitteli matkaavansa läpi vanhojen legioona-aikaisten taistelupaikkojen läpi Afrikassa kuin Etelä-Amerikassakin. Sen jälkeen suunnitelmissa siinsivät eläkepäivät Karibian auringon alla Dominikaanisessa tasavallassa.

"Tämä taistelu on hävitty"

Andersson ja muutama kumppani lähtivät matkalleen vuoden 1980 Toyotan maasturilla, joka reissua varten hitsattiin käytännössä uudeksi autoksi.

Toiviomatka kohtasi heti alusta asti vaikeuksia, matkakassa hupeni sekä epäonnen että ahneiden rajavartijoiden toimesta lopullisesti Senegalissa.

– Siinä kohdassa oli pakko tunnustaa, että tämä taistelu on hävitty. Myin auton ja kaikki tavarat, ostin paluulipun Espanjan kautta takaisin.

Thaimaasta tuli Anderssonin koti hänen viimeisiksi vuosikseen. Sinne hän perusti myös MC Accident -moottoripyöräkerhon, jonka jäseneksi pääsi kolmella sairaalareissun vaatineella onnettomuudella.

Kolhittu, keuhkoahtaumasta sekä kaihista kärsinyt legioonalainen kuoli Koh Changissa 17.4.2011, mutta Anderssonin vastoinkäymiset eivät päättyneet edes kuolemaan.

Thaimaan viranomaiset vaativat 20 000 euroa, jotta ilman maassa oleskeluun vaadittavia papereita kuolleen legioonalaisen ruumis suostuttaisiin luovuttamaan omaisille Suomeen. Palkkasoturin maalliset jäännökset saattavat olla edelleen thaimaalaisen poliisivankilan kellarikerroksen kylmiössä.

Kursivoidut kohdat ovat Kari Kallosen kirjasta Suomalaiset sotilaat muukalaislegioonassa (Readme.fi 2020).