STTK:n Palola nettikolumnissaan: Hallitus on puolensa valinnut

Jos ensimmäinen on selvä, jälkimmäinen on mahdollisimman epäselvä. Epäselvyyttä korostavat milloin ministereiden, milloin hallituspuolueiden kansanedustajien ristiriitaiset tulkinnat mallin toteuttamisesta ja soveltamisen yksityiskohdista.

Hallitus on politiikallaan puolensa valinnut. Se ajaa elinkeinoelämän ja yritysten etuja, mikä tarkoittaa ay-liikkeen kyykyttämistä ja pyrkimystä romuttaa kolmikanta. Tästä esimerkkejä ovat vuoden 2015 pakkolakiepisodi ja viimeisimpänä aktiivimalli.

Kohtuullista olisi, että tarjolla on työtä tai edes työvoimapalveluja kaikille, jotka kohtaavat aktiivimallin. Tanskanmallista puhutaan, mutta suomenmallia pukkaa. On unohdettu olennainen: Laskijasta riippuen Suomessa yhdellä virkailijalla on asiakkaana lähes sata työtöntä, kun taas Tanskassa vastaava luku on kymmenen paikkeilla. On siinä valtava ero.

Hallitus hurskastelee, kun se nyt kertoo lisäävänsä resursseja työvoimapalveluihin. Yli kymmenen vuotta jatkuneen valtionhallinnon saneerausohjelman seurauksena työvoimapalveluista on tietoisesti vähennetty henkilöstöä rankalla kädellä. Pieni lisäresurssi on lähinnä kosmetiikkaa.

Elinkeinoelämän keskusliitto päätti taannoin sääntömuutoksesta, jonka mukaan se ei tee keskitettyjä tulopoliittisia ratkaisuja, ei neuvottele palkoista ja keskittyy elinkeinopoliittiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Jo vuoden 2015 vaalien jälkeen EK oli haluton neuvottelemaan. Siellä ehkä arvioitiin, että veturina oleva maan hallitus vie Suomea kohti elinkeino- ja yrityselämän onnelaa. EK:n maailma on leppoisa, kun saa istua yhteiskuntajunan ensimmäisen luokan vaunussa. Työntekijät istutetaan kakkosluokkaan alituisine vaatimuksineen.

EK kuitenkin palasi neuvottelupöytään, kun huomasi, että pelkästään hallituksen päätöksillä onnelaa ei saavuteta.

Viime aikoina on tullut tunne, että kun maaliin ei päästä tämän hallituksen aikana, katse käännetään jo seuraavaan. Siellä siintää paikallisen sopimisen laajentaminen yrittäjien malliin ja sitä kautta yleissitovuuden murtaminen.

Viitteitä tästä on jo saatu. Työministeri Lindström maalaili viime viikonloppuna MustReadin haastattelussa, että työmarkkinoiden yleissitovuus ja paikallisen sopimisen laajentaminen nousevat työttömyysturvan aktivointitoimenpiteiden ohella seuraavan hallituksen ohjelmaan.

Vaalit käydään runsaan vuoden kuluttua. Kun talouskasvu jatkuu vahvana, työllisyys kohenee ja voi saavuttaa hallituksen asettaman työllisyysasteen, palkansaajat saavat korotuksia ja ostovoima kehittyy, myös kansalaisten usko tulevaan vahvistuu. Nykyhallitus kerää kaikesta kunnian, vaikka se onkin enimmäkseen seuraus maailmanlaajuisesta talouskasvusta.

Annankin nykyoppositiolle vinkin, että kannattaa miettiä asialista tarkasti, jos aikoo menestyä seuraavissa vaaleissa. Pelkkä hallituksen arvostelu tai edes aktiivimallin haukkuminen ei taida siivittää voittoon.

Talouspolitiikan arviointineuvosto totesi tällä viikolla, että ”hallitus on pitänyt kiinni päätöksistä menojen vakauttamiseksi, mutta keventänyt verotusta huomattavasti. Julkisen talouden kestävyyden kannalta verotuksen keventäminen on ongelmallista ja lisää tarvetta julkisen talouden vakauttamiselle tulevaisuudessa”.

Tulee mieleen, että hallitus on keventänyt verotusta puhtaasti poliittista syistä. Tämän seurauksena talouden tasapainottamiseksi jatkossa on kaksi vaihtoehtoa: verotuksen kiristämisen ja uudet rakennemuutokset, jotka sisältävät menoleikkauksia - jo nyt taloudellisilta etumerkeiltään epävarmojen sote- ja maakuntauudistusten lisäksi.

Jos esimerkiksi vankasti mielipidemittausten kärjessä pysyttelevä kokoomus on seuraavan hallituksen pääministeripuolue, verotuksen kiristäminen tuskin on sillä ensimmäisenä mielessä. Jäljelle jäävät rakennemuutokset. Silloin ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustajaukko, kun päättelee, että rakenteelliset muutokset koskevat työmarkkinoita ja työelämää. Jos tuulee sekä tyyrpuurista että paapuurista, palkansaajalle voi tulla kylmät oltavat.

Antti Palola, STTK:n puheenjohtaja​​​​​​​