Työmarkkinajärjestöt eivät koronakriisissä ole jääneet toimettomiksi, saati neuvottomiksi. Heti maaliskuussa keskusjärjestöt tekivät pikavauhtia maan hallitukselle tukun esityksiä yritysten, työllisyyden ja toimeentulon turvaamiseksi akuutissa ja ennenkokemattomassa ahdingossa.
Toukokuussa esitykset saivat jatkoa, kun ehdotimme työlainsäädännön ja sosiaaliturvan väliaikaisia muutoksia jatkettavaksi tämän vuoden loppuun.
Näiden ohella kaikki järjestöt ovat tuoneet esille lukuisia omia ehdotuksiaan esimerkiksi työaikaan, osaamiseen ja koulutukseen sekä työhyvinvointiin liittyen.
Nyt on mielestäni tuumaustauon aika, sillä kriisin ensimmäinen vaihe on yhteiskunnan hyytymisen osalta ohi. Nyt on rauhassa seurattava ja arvioitava, miten tilanne kehittyy ja miten tehdyt toimet purevat. Unohtamatta tietenkään sitä, että koronavirus ei ole Suomesta eikä maailmasta mihinkään hävinnyt.
Kriisin jälkihoito ulottuu parhaimmillaankin pitkälle tulevaisuuteen. Juuri siksi on myös voitava tarkastella tehtyjen toimenpiteiden vaikuttavuutta. Hätäilyyn liittyy usein tarpeetonta tempoilua eikä se edistä ongelmien tehokasta hallintaa.
Hallituksen määrätietoisten otteiden, työmarkkinajärjestöjen ja muiden toimijoiden nopean reagoinnin ja ennen kaikkea kansalaisten sopeutumiskyvyn vuoksi Suomi on pärjännyt koronaelämässä tähän asti mallikkaasti.
Kun nyt yhteiskuntana siirrymme pikkuhiljaa paljon puhuttuun uuteen normaaliin - elämään koronan kanssa - on ensin katsottava, jotta ei tarvitse katua. Asioita ei juuri nyt pidä tehdä "varmuuden vuoksi". Tämä pätee ennen kaikkea niihin pelisääntöihin, joilla suomalaista työ- ja sosiaaliturvaa hoidetaan ja kehitetään.