Työmarkkinajärjestöt eivät koronakriisissä ole jääneet toimettomiksi, saati neuvottomiksi. Heti maaliskuussa keskusjärjestöt tekivät pikavauhtia maan hallitukselle tukun esityksiä yritysten, työllisyyden ja toimeentulon turvaamiseksi akuutissa ja ennenkokemattomassa ahdingossa.
Toukokuussa esitykset saivat jatkoa, kun ehdotimme työlainsäädännön ja sosiaaliturvan väliaikaisia muutoksia jatkettavaksi tämän vuoden loppuun.
Näiden ohella kaikki järjestöt ovat tuoneet esille lukuisia omia ehdotuksiaan esimerkiksi työaikaan, osaamiseen ja koulutukseen sekä työhyvinvointiin liittyen.
Nyt on mielestäni tuumaustauon aika, sillä kriisin ensimmäinen vaihe on yhteiskunnan hyytymisen osalta ohi. Nyt on rauhassa seurattava ja arvioitava, miten tilanne kehittyy ja miten tehdyt toimet purevat. Unohtamatta tietenkään sitä, että koronavirus ei ole Suomesta eikä maailmasta mihinkään hävinnyt.
Kriisin jälkihoito ulottuu parhaimmillaankin pitkälle tulevaisuuteen. Juuri siksi on myös voitava tarkastella tehtyjen toimenpiteiden vaikuttavuutta. Hätäilyyn liittyy usein tarpeetonta tempoilua eikä se edistä ongelmien tehokasta hallintaa.
Hallituksen määrätietoisten otteiden, työmarkkinajärjestöjen ja muiden toimijoiden nopean reagoinnin ja ennen kaikkea kansalaisten sopeutumiskyvyn vuoksi Suomi on pärjännyt koronaelämässä tähän asti mallikkaasti.
Kun nyt yhteiskuntana siirrymme pikkuhiljaa paljon puhuttuun uuteen normaaliin - elämään koronan kanssa - on ensin katsottava, jotta ei tarvitse katua. Asioita ei juuri nyt pidä tehdä "varmuuden vuoksi". Tämä pätee ennen kaikkea niihin pelisääntöihin, joilla suomalaista työ- ja sosiaaliturvaa hoidetaan ja kehitetään.
Yhdessä neuvoteltu ja sovittu
Hämmästyttävän nopeasti Suomessa alkoi ensivaiheen kansallisen yhtenäisyyden hälvettyä kuulua tiettyjen ja tuttujen kellokkaiden vaatimuksia siitä, miten koronan takia työmarkkinoiden rakenteellisia jäykkyyksiä on purettava tai miten työnantajan asemaa kriisin hallinnassa tulisi vahvistaa työntekijöiden turvan ja suojelun kustannuksella.
Suomen jäykistä työmarkkinoista on puhuttu niin kauan kuin muistan. Pahimpana esteenä "notkeammille" työelämän pelisäännöille on pidetty ammattiyhdistysliikkeen rakentamaa työehtojen yleissitovuutta sekä työ- ja virkaehtosopimusjärjestelmää. On myös kyseenalaistettu esimerkiksi työeläke- ja työttömyysturvajärjestelmäämme.
Jos Suomessa oikeasti olisi erityisen jäykät työmarkkinat, emme esimerkiksi tässä kriisissä olisi mitenkään muutamassa päivässä kyenneet esityksiin, jotka nyt on tehty.
Yhdessä neuvotellen ja sopien olemme osaltamme antaneet maan hallitukselle apua ja tukea toimissa, joilla pyritään pelastamaan suomalaisia yrityksiä ja työpaikkoja, työtä sekä turvaamaan kansalaisten ja perheiden toimeentuloa ja hyvinvointia.
Ilman lomautusjärjestelmää moni olisi irtisanottu
Otan vain yhden esimerkin, suomalaisen lomautusjärjestelmän. Jos sitä ei olisi, moni työntekijä olisi usean Euroopan maan tapaan nyt irtisanottu ja työtön. Sen sijaan lomautusjärjestelyin sekä työ- ja virkaehtosopimusten mahdollistamilla työaikajoustoilla olemme voineet sopeuttaa turvallisemmin ja tulevaisuuteen katsoen.
Jäykkyyden sijaan pitäisi puhua Suomen notkeasta työmarkkinamallista.
Ja jos ette minua usko, uskokaa tutkijoita. Tampereen yliopiston Satu Ojala ja Antti Saloniemi julkaisivat hiljattain artikkelin, jossa todetaan muun muassa:
"Koronakriisi on jopa hämmentävästi osoittanut, että työmarkkinoilla on valmiutta paitsi hyvin joustavaan työmarkkinoiden muutostahtoon, myös työvoiman joustavaan käyttöön. Jopa yllättävästä joustavuudesta kertoo nopea keskusjärjestöjen ja valtion toiminta yritysten toiminnan turvaamiseksi ja työttömyysturvan parantamiseksi. Tämä kaksi- ja kolmikantainen, tulopoliittisten sopimusten ajoilta periytyvä, jäykkänä pidetty toiminta siis aktivoi tässä poikkeustilanteessa muutamassa päivässä laajat työmarkkinamallin muutokset."
Nyt vallitsee rajoitettu näkyvyys
Entisen merenkulkijan sanoin kuvailisin tilannetta niin, että Suomi-laiva seilaa nyt rajoitetun näkyvyyden vallitessa. Silloin on edettävä äärimmäistä varovaisuutta noudattaen, jotta alus, ihmiset ja lasti pääsevät turvallisesti perille.
Olemme toistaiseksi onnistuneet välttämään pahimmat karikot, mutta vaara ei ole kuitenkaan ohi. Näkymä laivan komentosillalta on edelleen sumea. Varovaisuus on tarpeen ja maltti on valttia.
Antti Palola
Kirjoittaja on STTK:n puheenjohtaja