Sosiaalinen media on muuttanut toimittajan työtä rankalla kädellä. Miten? Sitä kysyimme kahdeltatoista Suuri Journalistipalkinto -ehdokkaalta.
– Sosiaalinen media on viides valtiomahti, joka korjaa nopeasti neljännen valtiomahdin tekemiä virheitä ja oikoo väärinkäsityksiä. Toimittajalle Twitter on oma uutistoimisto, tärkeä tiedonhankintakanava. FB on myös tärkeä tietolähde toimittajalle vallan verkostoista, kuvailee journalismin ja sosiaalisen median yhteiseloa Helsingin Sanomien ja Tampereen yliopiston Tuomo Pietiläinen, joka on ehdolla Vuoden journalistinen teko -kategoriassa.
Sosiaalisen median nopeus niin aiheiden levittämisessä kuin virheiden huomioimisessa on otettava työssä huomioon.
– Hyvin tehdyt jutut leviävät nopeasti suurellekin yleisölle, huonot raadellaan hetkessä palasiksi, toteaa Olivia-lehden toimittaja Laura Mattila, joka on ehdolla Vuoden juttu -kategoriassa.
– Kaikki tapahtuu ja leviää välittömästi. Ei ole varaa mokata tai tehdä asioita huonosti, koska lukija kyllä huomaa ja mainitsee asiasta. Mielestäni on hyvä, että kaikki voivat osallistua ja antaa välitöntä palautetta tekemisistämme, sanoo Lapin Kansan valokuvaaja Jussi Leinonen.
Some on aina ajassa
Journalismin ja sosiaalisen median rinnakkaiselo on kahdentoista ehdokkaan mielestä pääosin hyvä asia. Lähes kaikki vastaajat korostivatkin sosiaalisen median kasvattaneen toimittajien ja yleisön vuoropuhelua.
– Sosiaalinen media ruokkii aiheita, mutta sen merkitys myös palautteen antajana on entistä merkittävämpi. Lisäksi esimerkiksi Twitter-kulttuuri on yhdenlaista mikrojournalismia jo sinällään - kaiken lisäksi ajassa. Vaarana on, että sosiaalisen median yhteisöt etääntyvät arkielämästä ja ns. tavallisista ihmisistä, kun samanhenkiset keskustelevat keskenään, pohtii MTV3:n uutistoimituksesta. Hän on ehdolla vuoden journalistiksi.