Pitkien ja lyhyiden juttujen välillä on käyty viime aikoina kovaakin laatukilpailua. Ovatko räiskyvät otsikot ja lyhyet jutut se, mitä yleisö oikeasti haluaa, ja onko enää sijaa pitkille ajan kanssa tehdyille jutuille?
Tätä pohtivat myös Suuri Journalistipalkinto -gaalan kaksitoista ehdokasta. Kaikki kaksitoista ehdokasta olivat sitä mieltä, että kummankin pituisille jutuille löytyy aina lukijansa, eikä pitkä juttu tarkoita automaattisesti parempaa ja lyhyt juttu huonompaa journalismia.
– Hyvä lyhyt juttu on hyvä, samoin hyvä pitkä juttu. Huono juttu taas on huono juttu, tiivistää toimittaja Anu Silfverberg, joka on ehdokkaana Vuoden juttu -kategoriassa.
– Uutinen on usein hyvä lyhyenä. Pitkälle jutulle on paikkansa. Mutta tästä asiasta kisatessa kannattaa muistaa, että Hemingwaykin onnistui kiteyttämään kuuteen sanaan kokonaisen tarinan: "For sale, baby shoes, never worn." Ei pituus tarkoita aina hyvää tarinaa tai juttua tai lyhyys huonoa tarinaa tai juttua, toteaa Suomen Luonnon toimittaja Juha Kauppinen. Hän on ehdolla Talvivaara-jutuistaan Vuoden journalistinen teko -kategoriassa.
Juttujen vertaaminen vaikeaa
Monien huipputoimittajien, kuvaajien ja taittajien mielestä lyhyiden ja pitkien juttujen vertaaminen oli vaikeaa.
– Jutun hyvyys ei ole mitasta kiinni, mutta totta kai pitkässä jutussa pääsee aiheessa syvemmälle ja laajemmalle. Myös tarinallinen kerronta onnistuu helpommin isossa jutussa. Maakuntalehdessä pitkät ajan kanssa tehdyt reportaasit, upeat tiedesivut ja aukeaman kokoiset viinin temperointiohjeet ovat sitä luksusosastoa, kirsikka kakun päällä, mutta lopulta lehti elää tai kuolee paikallisten pienempien uutisten mukana. Jos niitä ei ole, ei ole tilaajiakaan. Valtuustokiemuroilla ja päihtyneen kaahailuilla ei usein pääse ehdolle kisoihin, mutta lukijoille ne ovat kaikkein tärkeimpiä, arvioi Vuoden juttu -kategoriassa ehdolla oleva Pohjolan Sanomista.