Sofi Oksanen: Vihdoinkin propagandasota on tunnustettu julkisesti

- Venäjän propaganda on lähes kaikkea mikä tukee heidän narratiiviaan. Sitä on kaikki mikä esimerkiksi liittyy uhrimyyttiin, siihen että Venäjä on rauhantahtoinen, mikä näkyy valheellisessa eli ei-todellisissa rauhanneuvotteluimitaatioissa.  Vaikka Putin ja Kremlin ihmiset puhuvat rauhanneuvotteluista, heillä ei ole oikeaa rauhantahtoa, ja se näkyy sitten tosielämässä, kuvaili kirjailija Sofi Oksanen

Oksanen on kuitenkin iloinen siitä, että propagandasta saa nykyään puhua suoremmin.

- Suomessa vihdoin viimein ollaan tunnustettu julkisesti. Presidentti on puhunut siitä, poliitikot ovat alkaneet tunnistaa ja puhua siitä julkisesti. Siitä on tullut julkisen keskustelun aihe. Suomihan on jo kylmän sodan aikaan ollut vaikuttamisen alla hyvin voimakkaasti, mutta silloin siitä ei puhuttu avoimesti. Meillä on nyt ehkä uusi asia tämä asia että me voidaan myös puhua siitä avoimesti. ja niin täytyykin, ja se on oikeastaan meidän vahvuus, Oksanen totesi.

- Propagandan ongelmahan on se, että propagandan esittäjä ei kanna vastuuta, hän ei häiriinny jos se osoitetaan valheeksi. hän vain jatkaa sen suoltamista.  Propagandahan kuitenkin kuuluu jotenkin myös sananvapauteen: Ainakin minä suhtaudun hyvin epäröiden minkäänlaiseen ennakkosensuuriin. Kuka siis saa alkaa määritellä sitä propagandaa? Jos aletaan ennakkosensuuriin, kuka sen tekee? Nopeasti ollaan kaltevalla pinnalla, pohti puolestaan Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja, entinen Moskovan kirjeenvaihtaja Jussi Niemeläinen. 

- Meidän pitää myös yrittää tehdä meidän yhteiskunnasta sellainen että propaganda ei uppoa siihen niin helposti.

"Venäjä matkalla menneisyyteen"

Kriittisimpiä Venäjä-näkemyksiä kirjamessuilla laukoi venäläinen menestyskirjailija Mihail Shishkin. Hänen mukaansa Venäjä on matkalla ajassa taaksepäin.

- Meidän silmiemme edessä Venäjä on katoamassa modernin Euroopan kartalta. Se on jättämässä 2000-luvun ja siirtymässä menneisyyteen. Mutta minkäs teet! Kirjoilla ei voi paljon vaikuttaa, kirjoilla ei lopeteta sotia, Shishkin totesi.

Erityisesti sananvapaustilanne näyttää Shishkinin mielestä pahalta.

- Venäjällähän on kokemusta pelosta. Ihmiset muistavat sen pelon jota on kasvatettu sukupolvien ajan.  Uusi Neuvostoliitto tekee nyt paluuta. Jos et näe mitään mistä et pidä, jos et sekaannu mihinkään, voit elää ihan rauhassa. Jos et tee näin, ongelmia alkaa tulla.

Kovasanaisesta kritiikistään huolimatta Shishkin on yksi juhlituimmista venäläiskirjailijoista maailmalla, ja hän on saanut lukuisia suuria kirjallisuuspalkintoja Venäjälläkin. Vuonna 1995 Shishkin emigroitui Sveitsiin, mutta kirjoittaa edelleen venäjäksi.

Shishkinin menestysromaani Neidonhius kertoo venäläisistä, Sveitsiin pyrkivistä pakolaisista. Turvapaikanhakijoiden valintaprosessi näyttäytyy kirjailijalle suorastaan irvokkaana.

- Olemme juuri nyt Euroopassa vähän kuin veneessä. Ympärillä uivat haluavat nousta lautalle, mutta he eivät saa: Vene kaatuu. Me valtiona olemme heidän keskellään pelastusrengas käsissä, mutta aina ennen kuin se heitetään, me kysymme: Oletteko poliittinen pakolainen? Jos ei ole, ei tule pelastusrengastakaan ja ihminen saa hukkua.

Mihail Shishkin tuntee aiheensa: hän on entinen Sveitsin maahanmuuttoviraston venäjänkielen tulkki. Romaaninsa ilmestyttyä Shishkin sai potkut. Tulkkihan ei saisi kertoa mitään kuulemaansa eteenpäin, ei edes romaanin muodossa.

Pakolaiskriisiin hänelläkään ei ole silti lääkettä.

- Asia ratkeaa vasta kun lähtömaiden asiat ratkeavat. Kukaan ei taida tietää miten se tehdään.