SJK:n Suomen mestaruuteen luotsannut Simo Valakari on noussut suomalaisvalmentajien eliittiin ryminällä.
Simo Valakari, noususi Suomen kuumimmaksi jalkapallovalmentajaksi on käynyt suhteellisen nopeasti. Kaudella 2010 aloitit valmennusurasi TPS:n reservijoukkueen Åbo IFK:n päävalmentajana kakkodivisioonassa, minkä jälkeen siirryit valmentamaan kasvattajaseurasi Käpylän Pallon junioreita. Rakensit perustaa kuntoon. Se taisi olla tärkeää aikaa?
– Kyllä. Jos en olisi käynyt tuota reittiä, en olisi voinut menestyä SJK:n kanssa. Etenkin aikani Käpylän Pallossa oli korkeakouluni, jossa löysin tyylini ja keinoni opettaa pelaamista kokonaisvaltaisesti. Nuorten pelaajien kanssa oli erittäin kehittävää toimia. Aika antoi vankan pohjan siihen, mitä olen nyt valmentajana. Kehityn toki yhä edelleen jatkuvasti.
Sen jälkeen liittosi SJK:n kanssa on ollut sangen menestyksekäs. Nousu ensimmäisellä täydellä kaudella Veikkausliigaan, seuraavana vuonna hopeaa - ja nyt sensaatiomaisesti kultaa. Voidaanko puhua melko pitkistä kuherruskuukausista?
– No, alussa ehkä oli kuherruskuukausiakin, mutta kyllähän me olemme seurana tehneet valtavasti duunia, jotta menestys on ollut ylipäätään mahdollista. Olemme asettaneet kovia tavoitteita ja toteuttaneet niitä hyvin jämäkästi. Ainahan urheilussa on myös sattumalla oma merkityksensä, mutta uskomme, että omalla tekemisellämme pienennämme sattuman määrää.
Osa pelaajistasi on kehunut sinua allekirjoittaneelle hyväksi pelin ja pelaajien kehittäjäksi. Miksi kaikki liigavalmentajat eivät perehdy kehittämään pelaajiaan ja joukkueensa pelaamista systemaattisesti?