SJK:n Suomen mestaruuteen luotsannut Simo Valakari on noussut suomalaisvalmentajien eliittiin ryminällä.
Simo Valakari, noususi Suomen kuumimmaksi jalkapallovalmentajaksi on käynyt suhteellisen nopeasti. Kaudella 2010 aloitit valmennusurasi TPS:n reservijoukkueen Åbo IFK:n päävalmentajana kakkodivisioonassa, minkä jälkeen siirryit valmentamaan kasvattajaseurasi Käpylän Pallon junioreita. Rakensit perustaa kuntoon. Se taisi olla tärkeää aikaa?
– Kyllä. Jos en olisi käynyt tuota reittiä, en olisi voinut menestyä SJK:n kanssa. Etenkin aikani Käpylän Pallossa oli korkeakouluni, jossa löysin tyylini ja keinoni opettaa pelaamista kokonaisvaltaisesti. Nuorten pelaajien kanssa oli erittäin kehittävää toimia. Aika antoi vankan pohjan siihen, mitä olen nyt valmentajana. Kehityn toki yhä edelleen jatkuvasti.
Sen jälkeen liittosi SJK:n kanssa on ollut sangen menestyksekäs. Nousu ensimmäisellä täydellä kaudella Veikkausliigaan, seuraavana vuonna hopeaa - ja nyt sensaatiomaisesti kultaa. Voidaanko puhua melko pitkistä kuherruskuukausista?
– No, alussa ehkä oli kuherruskuukausiakin, mutta kyllähän me olemme seurana tehneet valtavasti duunia, jotta menestys on ollut ylipäätään mahdollista. Olemme asettaneet kovia tavoitteita ja toteuttaneet niitä hyvin jämäkästi. Ainahan urheilussa on myös sattumalla oma merkityksensä, mutta uskomme, että omalla tekemisellämme pienennämme sattuman määrää.
Osa pelaajistasi on kehunut sinua allekirjoittaneelle hyväksi pelin ja pelaajien kehittäjäksi. Miksi kaikki liigavalmentajat eivät perehdy kehittämään pelaajiaan ja joukkueensa pelaamista systemaattisesti?
– On monia eri tapoja valmentaa, mutta meillä SJK:ssa haluamme opettaa peliä. Olemme opiskelleet peliä ja pelaajamme ovat olleet sitoutuneita oppimaan. He ovat kyselleet paljon ja minun tehtäväni on ollut antaa vastauksia. Mutta en halua antaa valmiita vastauksia, vaan haluan pelaajien ajattelevan asioita, jotta sitä kautta rakennamme yhteistä projektiamme.
MTV Sport paljasti syksyllä, että olit alustavasti ehdolla tammikuussa Huuhkajien peräsimessä aloittavan ruotsalaisen Hans Backen toiseksi apuvalmentajaksi, mutta lopulta minkäänlaisia keskusteluja ei käyty. Petyitkö jäätyäsi rannalle?
– En missään nimessä. Sanon tuohon vain sen, että itse en käynyt keskusteluja missään vaiheessa Palloliiton kanssa. Joten koen, etten ollut lähellä valintaa. Sen kyllä myönnän, että olisin ollut ilman muuta halukas auttamaan Backea tehtävässään.
Huuhkajien päävalmentajan pesti lienee kuitenkin unelmasi, joka siintänee jossain tulevaisuudessa?
– Juuri näin. Eiköhän se ole vähän kaikkien suomalaisvalmentajien unelma. Se olisi kunniasia, joka toivottavasti tulee vielä joskus ajankohtaiseksi. Mutta kuten olen tähänkin asti edennyt urallani: askel kerrallaan kehityn ja asioita tapahtuu. Uskon saavani mahdollisuuteni, jos sen ansaitsen. Ehdottomasti haluan tulevaisuudessa myös ulkomaille valmentamaan.
Kansainvälisyys on asia, joka kiehtoo sinua. Pelaajaurallasi edustit Valioliigassa Derbyä. Ehdit vierailla myös rapakon takana MLS:ssä Dallasin riveissä. Vanha skottiseurasi Motherwell oli perässäsi syksyllä, mutta päätit silti jatkaa SJK:ssa?
– Joo. Seuralta tuli virallinen yhteydenotto SJK:n seurajohdolle loppukaudella, mutta ajankohta oli nyt mahdollisimman huono. Halusin jatkaa Seinäjoella, sillä meillä oli hieno prosessi menossa, joka päättyikin kultaisesti kauden päätteeksi. Nyt täytyy vain jatkaa hommia ja katsoa tilannetta sitten uudelleen, jos jossain vaiheessa avautuisi mahdollisuus ulkomaille.
Huomenna sinut nähdään Linnan juhlissa. Olet nyt ensikertalaisena mukana siellä. Millainen on fiilis näin aattona?
– Ihan mieletön fiilis. Oli todella upeaa saada kutsu juhliin. Kai tämäkin vain kertoo siitä, että suomalainen futiskausi oli kaikkinensa jännittävä ja herätti tunteita monelta osin. Menen sinne ylpeänä edustamaan koko suomalaista futisyhteisöä.