Siimes hyvästelee vasemmistoliiton

Siimeksen silmissä vasemmistoliitto on kuin vanha Moskvitsh-auto, jonka päälle on pantu uudet pellit ja näin saatu pintaan ripaus länsieurooppalaista eleganssia. Pellin alta paljastuvat vanha kone ja hallintalaitteisto.

Asian voi nähdä toisinkin. Ehkäpä ex-puheenjohtaja tekee viimeisen palveluksensa puolueelleen. Sanoo, että avatkaa nyt silmänne, lopettakaa ongelmien siivoaminen maton alle ja katsokaa tosiasioita silmiin.

Siimekselle olisi ollut käyttöä puolueensa julkisivuna myös tulevissa vaaleissa, mutta hänelle riitti. Selkään oli puukotettu jo riittävästi. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä hän oli saanut enemmän kuin tarpeekseen.

-Juuri sitä huonompaa työpaikkaa ei minun mielestäni voi olla olemassa, Siimes kirjoittaa.

Miten tässä näin pääsi käymään? Siitä Siimes kertoo kirjassaan ja jättää samalla hyvästit politiikalle. Maaliskuussa hän aloittaa lääketeollisuuden etujärjestön toimitusjohtajana.

Uusi kasvo puoluetta "tuunaamaan"

Politiikassa tuolloin vielä verraten kokematon Siimes valittiin vasemmistoliiton puheenjohtajaksi vuonna 1998. Nyt Siimes arvelee, että hänen kaltaistaan henkilöä tarvittiin hieman rähjäiseen kuntoon päässeen puolueen "tuunaamiseen", jotta se kävisi paremmin kaupaksi moderneilla markkinoilla. Aitoa halua tehdä vasemmistoliitosta tämän ajan vasemmistopuolue oli Siimeksen mielestä vähemmän.

Siimes uusi paikkansa helposti kolme vuotta myöhemmin 2001, mutta asetti jatkamiselleen ehdoksi, että puolue vastustaa jatkossakin ydinvoiman lisärakentamista. Puheenjohtaja sai kuulla, että sellainen on sopimatonta käytöstä.

Todelliset ongelmat olivat edessä muutamaa vuotta myöhemmin, kun vasemmistoliitonkin piti ottaa kantaa EU:n taistelujoukkoihin, unionin perustuslakiin ja Suomen suhteeseen Natoon. Siimes ja puolueen eduskuntaryhmä elivät aivan eri aikakautta.

"Miten tyhmänä minua pidettiin!"

Siimes sai huomata, miten entisiin vähemmistökommunisteihin lukeutuva Jaakko Laakso juoksutti puolueen eduskuntaryhmää mennen tullen. Samalla kasattiin esteitä vasemmistoliiton pääsylle seuraavaan hallitukseen. Yhdessä vaiheessa oli lähellä, ettei Siimes eronnut ryhmästä ja hakenut "poliittista turvapaikkaa" SDP:stä.

Siimes oli tehnyt selväksi puolueen sisäpiirille, ettei lähde ehdolle vuoden 2007 vaaleihin, jos myös Laakso on ehdokkaana. Uhkausta epäiltiin ensin bluffiksi. Kun siihen alettiin uskoa, Siimekselle tarjottiin alkutalvesta 2006 sopimusta, että Laakso otettaisiin ehdokkaaksi, mutta erotettaisiin eduskuntaryhmästä heti, kun tämä asettuu poikkiteloin ryhmän kanssa.

-Ilmeisesti ei ollut mitään rajaa sille, miten tyhmänä ja vallanhaluisena minua pidettiin, Siimes kommentoi tarjousta kirjassaan.

Monien katkerien vääntöjen jälkeen Siimes lopulta huomasi, ettei hänen kunnioituksestaan vasemmistoliittoa ja sen edeltäjiä kohtaan ollut enää mitään jäljellä. Suljettujen ovien takana käytiin turhaa ja naurettavaa kamppailua kannatustaan koko ajan menettävän puolueen sisäisestä kaapinpaikasta.

"Moskovan varjo" puolueen yllä

Siimeksen mielestä vasemmistoliittoa synkentää edelleen "Moskovan varjo" ja ongelmien juuret löytyvät sen vuonna 1990 tapahtuneesta perustamisesta. Puolueen ei olisi pitänyt ottaa riveihinsä entisiä taistolaisia eikä muitakaan sellaisia kommunisteja, "joilla ei ollut halua eikä uskallusta uudistaa ajatteluansa eikä tapaansa toimia". Siimeksen havaintojen mukaan heitä oli paljon myös entisten niin sanottujen enemmistöläisten joukossa.

Lähes vuosi sitten 1. maaliskuuta Siimes ilmoitti jättävänsä puoluejohtajan tehtävän. Hän sai vielä yhden aiheen pettyä tovereihinsa.

-Yllätyin, että keskustelu puolueen sisäisistä ristiriidoista ja osin hyvin epäterveistä toimintatavoista lakaistiin nopeasti maton alle.

(MTV3-STT)