Sihvosen MM-sivallus: Jääkiekon hämärät porukat ovat käsittämätön ilmiö – mitä jos Jukka Jalonen jättää Leijonat jo syksyllä?

Tästä pidin

Hopea on Leijonilta kova saavutus Latvian MM-kisoista. Luvalla sanoen on hämmästyttävää, että päävalmentaja Jukka Jalonen esikuntineen ja pelaajineen kykeni käytännössä uusimaan lähes kaiken sen, mitä tapahtui jo kaksi vuotta sitten Bratislavassa 2019.

Se, että silloin Leijonat voitti kultaa ja sai nyt hopeaa, on ainoastaan hiuksenhienon eron sisältävä seikka. Tai oikeammin, eroa ei ole nimeksikään, sillä nyt Leijonat hallitsi finaaliottelua, edellisellä kerralla ei.

LISÄÄ: Tähän dramaattinen MM-finaali ratkesi – ratkaisevan virheen tehneeltä leijonakonkarilta raivokas reaktio

Jos prosessi vietiin Slovakiassa 2019 taiteen sääntöjen mukaan äärimmilleen, sama toistui 2021 Latviassa.

Tästä en pitänyt

Otan esiin yhden ainoan pelillisen seikan, josta en pitänyt Leijonien pelaamisessa Latvian turnauksessa. Tosin en pysty mitenkään todistamaan, että Jalosen olisi ollut mahdollista organisoida peli tältä osin toisin. Voi hyvinkin olla, että niin kutsuttujen siirtokiekkojen pelaaminen omalta puolustusalueelta keskialueelle haastavien puolustusalueen puolustuspelien jälkitilanteissa oli hyvinkin harkittua toimintaa.

Saattaa olla, että Jalonen ajatteli, ettei Leijonien taitotaso sittenkään riitä lyhytsyöttöpeliin kiperien tilanteiden jälkimainingeissa. Toisaalta on myös niin, ettei hopea olisi vaihtunut kullaksi tämä seikka korjaamalla. Mutta sitten taas asian voi kääntää niinkin päin, että vähältä piti, ettei paljoa puuttunut, että siirtokiekoilla pelaaminen oli johtaa tappioihin sekä puolivälierässä Tshekkiä että välierässä Saksaa vastaan. Kyseiset siirtokiekot lakkauttivat noissa matseissa johtoasemaa puolustettaessa liki kokonaan hyökkäyspelaamisen.

Myös finaaliottelussa Suomi joutui turvaamaan jonkin verran siirtokiekkoihin, mutta ei ollenkaan kahden edellisen pelin mitassa. Leijonat hyökkäsi yli oman siniviivan syöttäen tai kuljettaen finaalissa Kanadaa vastaan kohtuulliset 43 kertaa. Kanadan vastaava lukema noissa oli 49 kertaa. Oikeastaan Kanadan vahvuus läpi ottelun oli, että joukkue joutui kohtuullisen vähän viljelemään siirtokiekkoja. Olkoonkin, että pyrkimys rakentaa peliä uudestaan ja uudestaan oli johtaa Kanadan johtavien pakkien väsymiseen.

LISÄÄ: "Tämä mitali ei lohduta yhtään" – uran kolmas MM-finaalitappio synkensi leijonakonkarin mielen

Toinen tärkeä mittari oli, ja lukemat ovat osin suhteessa noihin edellä mainittuihin lukuihin, monestiko joukkueet ylittivät vastustajan siniviivan syöttämällä tai kuljettamalla. Suomen lukema oli 30, Kanadan 33.

Turnauksen edetessä tein havainnon, ettei Leijonat pyrkinyt riittävästi rakentamaan peliä senttereiden kautta niissä tilanteissa, kun kiekko oli vihdoin voitettu vastustajalta heidän kulmapelistään. Toisaalta siinä taas Leijonat oli ja on maailman paras jääkiekkojoukkue, kun vaihtojen aivan loppupuolella väsynyttä ja vaihtamaan menevää vastustajaa vastaan kiekko piilotetaan oman maalin taakse odottamaan omaa tuoretta viisikkoa.

Tätä ihmettelen

On käsittämätöntä, että aina jääkiekkoiluun ilmestyy – tai ei ilmesty, koska päätökset tehdään pelin pelaajien ja heidän valmentajiensa selän takana pelaajilta ja valmentajilta neuvoa kysymättä – hämäriä porukoita, jotka päättävät, kuten nyt, tuomarilinjasta.

Heitän hieman kurillani, että nämä MM-kisat olisi voinut aivan hyvin viheltää yhdellä päätuomarilla. Neljä silmää oli resurssien hukkaamista sikäli, että kahdellakin silmällä olisi nähnyt viheltää ne vähät jäähyt, mitä nyt vihellettiin.

Jokaisessa Suomen ottelussa oli aivan liian salliva tuomarilinja. Se koski sekä Leijonia että vastustajia. Ja sillä tavalla kärsivä osapuoli saattoi olla Suomi, koska Leijonat pyrkii aina enemmän rakentamaan kuin rikkomaan.

Tätä odotan

Odotan, että suomalainen jääkiekkoilu jatkaa vahvasti ja itsetuntoisesti suomalaisen jääkiekkoilun tiellä. Meillä on oma tapamme – se Meidän peli – tehdä jääkiekkoa. Meidän ei tarvitse vilkuilla NHL:n suuntaan, eikä etenkään Ruotsin suuntaan.

Olemme maailman parhaita turnausvalmentamisessa ja yhteistyön jääkiekossa sekä meillä on käytössämme paras mahdollinen pelitapa. Järjestelmämme tuottaa loistavia NHL-pelaajia, koska pääsarjassamme pelataan erinomaista ja viihdyttävää suomalaisille yleisölle tuttua lätkää, joka kehittää etenkin nuoria pelaajiamme.

Odotan myös, että meillä on kykyä sitten aikanaan siirtyä viisain yhdessä pohdituin valinnoin aikanaan Jukka Jalosen jälkeiseen aikaan. Tuo visainen hetki voi koittaa – kuka tietää – jo tässä seuraavan syksynä, jos Jarmo Kekäläinen on viisas jääkiekkojohtaja. Toisaalta voi hyvin olla, että Jalonen valmentaa Leijonissa sopimuksensa loppuun asti. Oli miten oli, vallanvaihtoon on syytä alkaa varautua hyvän sään aikaan.

Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Harri Nummela teki todella viisaasti, kun hän kutsui Jalosen toiselle kaudelle Leijonien päävalmentajaksi. Tosin valinta oli helppo tehdä. Seuraava valintakierros onkin sitten jo huomattavasti visaisempi. Oma kantani on, että kokenut valmentaja tulee korvata kokeneella valmentajalla, kun aika on.