MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen analysoi Nuorten Leijonien otteita ottelussa Ruotsia vastaan. Sihvonen näki sekä hyvää että kehitettävää Suomen pelaamisessa.
Nuoret Leijonat pesi turnauskasvojaan alkulohkon viimeisessä ottelussa Juniorkronornaa vastaan pelaamalla todella hyvää lätkää ottelun pelin ensimmäisessä erässä.
Tässä kohtaa on syytä pohdiskella meidän eli median tekosia nuorten MM-kisojen alkupuolella. Itse aloin lyödä todella kovaa painetta Nuorten Leijonien vaiheille heti ensimmäisen eli Kanada-pelin jälkeen. Moni muu media yhtyi kritiikkiin Nuorten Leijonien hävittyä Saksalle.
Kritiikin kärki kohdistui erittäin voimakkaasti päävalmentaja Lauri Mikkolaan ja hänen esikuntaansa. Miksi me eli kritiikkilaitos toimimme niin kuin toimimme?
Vastaus saatiin ensimmäisessä erässä ottelussa Ruotsi-Suomi.
Olimme halunneet ja vaatineet, että Nuoret Leijonat pelaisi täysimääräistä Meidän peliä eikä mitään pystysuunnan hutilointia. Ja niin totisesti sitten kävi.
Lauri Mikkola esikuntineen palautti Ruotsi-ottelun alussa suomalaiseen jääkiekkoiluun suomalaisen jääkiekkoilun!
En nosta kuitenkaan median ja kritiikkilaitoksen roolia ja osuutta tässä määräänsä suuremmaksi. Me teimme vain sen, mikä meidän on tehtävä, ja mikä on tehtävämme.
On oikeastaan kaunis fakta, että Suomessa vallitsee jääkiekkoilusta vielä kohtuullisen hyvä konsensus sen suhteen, miten suomalaisen maajoukkueen kannattaa ja pitää pelata. Mikkola esikuntineen tuli samoille linjoille kuin kritiikkilaitos, joka on oppinut Meidän pelille lukemattomien huippuvalmentajien ja pelaajien opastamana.
Lauri Mikkola oli tehnyt ennen turnausta rajun ammattivirheen päättämällä priorisoida pystyyn pelaamista sen sijaan, että Nuorten Leijonien pelikirja olisi ollut sellainen, että pelataan, mitä peli pyytää.
Vaikka Suomi korjasi kurssiaan Ruotsia vastaan ottelun ensimmäisessä erässä, jotain on peruuttamattomasti menetetty Nuorten Leijonien osalta sillä, että valmennusjohto joutui muutosvalmentamisen tilaan oman toilailunsa jälkeen. Pelaajien itseluottamusta on horjutettu urakalla turnauksen alussa. Alleviivaan, että vastustajat eivät horjuttaneet itseluottamusta, omat valmentajat horjuttivat.
Joka tapauksessa Suomen 2–0-johto ensimmäisen erän jälkeen oli enemmän kuin ansaittu.
Toinen erä
Toisessa erässä Suomen pelaamisen taso heikkeni. Mikä tämän selittää?
Juniorkronorna toki nosti omaa pelaamisen riskitasoaan ja aloitteiden määrää. On ikään kuin luonnollista, että takaa-ajaja saattaa saada peliotetta, kuten Ruotsi sai.
Vaan jos katsotaan vaikkapa sitä, mitä tapahtui ennen Ruotsin 3–3-tasoitusta, ollaan niin sanotusti alkulähteillä. Siinä Nuoret Leijonat käänsi aivan käsittämättömästi peliä pitkällä roikkusyötöllä (!?) – juuri sellaisella hetkellä, kun olisi pitänyt pelata kiekkokontrollia.
Olen nähnyt lukemattomia kertoja, miten Kärppien ”Meidän peli”, ei siis oikea Meidän peli, lähti milloin mistäkin syystä sulamaan, kun Lauri Mikkola oli oululaisten päävalmentaja. Hän ei osannut oikealla hetkellä alleviivata oikeita asioita etenkään kiekkokontrollin pelaamisen tiimoilta. Heitän tähän, että Ruotsi-pelin toisessa erässä viisi, kuusi oikeaa kiekkokontrollitekoa olisi muuttanut pelin virtauksen myönteisemmäksi Nuorten Leijonien osalta. Toisen erän jääkiekko on todella tarkkaa peliä, missä pienet nyanssit ratkaisevat. Ennen kaikkea se, että kumpi joukkue pääsee pelaamaan enemmän pitkiä hyökkäysalueen hyökkäyspelejä.
Uskokaa minua, kun sanon, että tunnen Mikkolan kuin omat taskuni – jo sieltä Kärppien U20-joukkueen päävalmentaja-ajoilta. Hän ei ole ollut pesunkestävä Meidän pelin valmentaja tähän asti.
Toki haluan nähdä nyt sen, että Nuorten Leijonien peräsimessä Mikkola ei toistaisi vanhoja virheitään. Pahaa pelkään. Jos hän olisi oppinut vanhoista virheistään, ei hän olisi jättänyt Nuoria Leijonia heitteille ja viidakkolätkän armoille käsillä olevan turnauksen alla.
Kolmas erä
Kolmanteen erään Nuoret Leijonat lähti 4–3-takaa-ajoasemasta.
Erä näytti, ettei Suomen (”uusi”) pelaaminen tule vielä selkäytimestä, vaikka SM-liigassa pelaavat Nuorten Leijonien pelaajat ja oikeastaan kaikki muutkin osaavat visusti Meidän pelin. Kyse on siitä, että jokainen joukkue on ainutlaatuinen tapaus. Vaikka on olemassa suomalaisen jääkiekkoilun identiteetti, se pitää uudestaan ja uudestaan synnyttää jokaisen prosessin sisällä.
Päätöserässä pelin hallinta tasoittui. Jos ensimmäinen erä oli Suomen, toinen Ruotsin, kolmannessa mentiin melko tasaisissa merkeissä.
Nuorten Leijonien tasoitus kolmannen erän lopussa ilman maalivahtia oli ansaittu ja Suomen kannalta todellista mannaa. Oli tärkeää, Meidän pelin katsannossa, että Nuoret Leijonat ylsi 4–4-tasatulokseen varsinaisella peliajalla.
Ottelun ratkaisu oli sitten kolikon heittoa rankkareissa. Siinä Suomi oli onnekkaampi ja ansaitsi voittonsa, mutta myös Ruotsi olisi voinut ihan yhtä hyvin voittaa.
Oppi
Lähetän terveisiä Lauri Mikkolan esikunnalle. Katsokaa tarkasti toisen erän ne pelitilanteet uudelleen, joissa pelaajat pelasivat hyökkäyksiä väärällä tavalla pystyyn, varioituvin konstein. Noista tilanteista voi tehdä hyvän videokoosteen puolivälieräottelua varten.
Annan myös reilun tunnustuksen. Nuoret Leijonat oli oikeiden asioiden perässä ottelussa Ruotsia vastaan. Kiitos menee Mikkolalle, esikunnalle ja pelaajille.
