Oulun Kärppien tasapäinen pelaaminen ja Zürich Lionsin lyöminen laudalta CHL:n neljännesvälierissä oli poikkeuksellisen suuri asia suomalaiselle jääkiekkoilulle, kirjoittaa MTV Sportin jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen.
Katsoin aavistuksen verran järkyttyneenä Kärppien vierasottelua CHL:n neljännesvälierän ensimmäisessä osaottelussa Zürich Lionsia vastaan. Ajattelin, että nyt ollaan tultu tasolle ja rajalle, jossa Kärppien pelitapa ei enää toimi. Kärpät näytti pahaiselta koulupoikajoukkueelta rutinoituneemmin pelanneita sveitsiläisiä vastaan. Vähältä piti, ettei käsillä ollut katastrofi oululaisille.
Kuin ihmeen kautta ensimmäisen osaottelun jälkeen maalilukemat olivat tasan 4-4; tulos mairitteli raskaamman jälkeen Kärppiä.
Kärpät ja sitä mukaa päävalmentaja Mikko Manner – unohtamatta apuvalmentajia Toni Sihvosta ja Lauri Mikkolaa – on tällä hetkellä paljon vartijan suomalaisessa jääkiekkoilussa.
Kärppien Manner ainut haastaja Jukka Jaloselle
Vain Kärpät ja Manner esikuntineen ovat onnistunut haastamaan ja sitä mukaa uudistamaan suomalaisen jääkiekkoilun hegemonista doktriinia, Meidän peliä.
Tällä hetkellä lätkämme pelillinen päälinja kulkee edelleen maajoukkueen päävalmentajan Jukka Jalosen hyppysissä. Jalonen peluuttaa Meidän peliä omalla Total Hockey’n tulkinnallaan. Se on Meidän peliä niin, että kulloinenkin pelitilanne pelataan tietyin periaattein siten, mitä pelitilanne kulloinkin kutsuu puoleensa.
Jalonen on pitänyt kiinni viisaasta tiiviin viisikon periaatteestaan sekä hyökätessä että puolustettaessa, mutta hänkin on kirjoitellut pelikirjaansa kourallisen uutta sitten edellisen Leijonat-pestinsä.
Manner yritti viime kaudella luoda Kärpille pelitavan, jossa oli kosolti vaikutteita NHL:stä ja eräistä hiljattain eri MM-kisoissa pelanneista Kanadan joukkueista. Kutsuin sitä pelitapaa Kärpät-Kanada-lätkäksi.
Se pelikirja kesti Liigan kovaa taktista pelillistä vastetta viime kaudella runkosarjan ajan ja pari hassua pudotuspeliä Ässiä vastaan. Sen jälkeen Kärppien oli palattava salamannopeasti aika likelle Meidän peliä kesken pudotuspelikevään. Paluu kohti vanhaa tehtiin kreivinaikaan; palauttamisen pikainen onnistuminen oli vahva työnäyte valmennustiimiltä. Lopulta Kärpät juhli mestaruutta.
(artikkeli jatkuu kuvan alla)
Tällä kaudella Kärpät ei enää ole pelannut Kärpät-Kanada-lätkää. Suurin peli-ideologinen ero on siinä, että hyökkäämiseen on lisätty kaistojen yli liikkuva kenttätasapaino jatkuvan ylimiehittämisen kustannuksella.
Nyt Kärpät pelaa eräänlaista Kolmiolätkää, jossa koko jääkiekkoilun evoluution historian mittakaavassa kyetään muodostamaan poikkeuksellisen paljon syöttökolmioita kiekolliselle pelaajalle sekä puolustusalueen että keskialueen ja hyökkäysalueen hyökkäyspelissä. Pelaaminen on ensiluokkaista tässä suhteessa.
Raimo Summasen nerokkuus
Kun näen Kärppien nyt pelaavan, ymmärrän vasta jälkijättöisesti sitä, mihin nerokas Raimo Summanen pyrki HIFK:ssa Luontoäidin lätkällään muutama vuosi sitten.
Summanen oli jälleen kerran ajatuksensa kanssa edellä kaikkia muita, mutta tällä kertaa toteutus jäi piippuun toisin kuin vaikkapa 2004, jolloin World Cupissa Summanen peluutti 10 vuotta ennen nykyisiä NHL-valmentajia pitkälti sitä koko kaukalon puolustuspelitapaa, mikä nyt on käytössä maailman kovimmassa kiekkosarjassa.
Kärpillä on pelaamisessaan nyt niitä Summasen suusta vielä kovin utopistiselta kuulostaneita "liukua", "pyöreätä liikettä" ja "paikanvaihtopelaamista".
Viime kauden runkosarjan tapaan Kärppien pelaaminen ei enää juurikaan muistuta NHL-lätkää, ja hyvä niin. Se ei ole oululaisen, saati suomalaisen, jääkiekkoilun tie.
(Artikkeli jatkuu videon alla)
1:39
Mitä Kärpät siis teki?
Vaan olin siis tolaltani, kun Kärpät toikkaroi Zürichissa sikäläistä Lionsia vastaan. "Tässäkö se on nyt se raja, johon voidaan yltää Mannerin Kolmiolätkällä?" mietin.
Zürich Lions on sikäli hyvä mittapuu Kärpille ja suomalaiselle seurajääkiekkoilulle, että Lionsilla on paremmat hyökkääjät kuin Kärpillä ja vain hieman heikommat puolustajat kuin oululaisilla.
Päätin asettaa Kärpille ja sen pyöreiden liikkeiden paikanvaihtopeliin perustuvalle kenttätasapainoiselle Kolmiolätkälle stressitestin toiseen osaotteluun Zürich Lionsia vastaan.
Tai oikeammin, Lionshan sen asettaisi pelaamisellaan, ja minä pistin peliin koko sen arsenaalin, jota olen 15 vuotta kehitellyt pelin virtaukseen kohdistuvassa pelianalyysissani.
Tarkastelin kummaltakin joukkueelta hyökkäysten ja puolustusten määriä ja laatuja; kirjasin jokaisen hyökkäyksen ja puolustuksen yli- ja alivoimaisuuden; mittasin syöttöketjut määrällisesti ja laadullisesti kaukalon eri osa-alueilla; tarkastelin pelin niitä hetkiä seurauksineen, jolloin viisikot vaihtavat lennosta; kirjasin alueellisesti hyökkäysten ja puolustusten hetkelliset yli-, tasa- ja alimiehitykset; kellotin pelin kiekkokontrolliprosentit koko kaukalossa ja erikseen eri alueilla; kellotin myös hyökkäysalueen pitkien hyökkäysten mitat; tallensin maalipaikkojen määrät ja laadut, muutamia tärkeimpiä pelin virtaustekijöitä tässä mainitakseni.
Noin 14 tunnin työmäärä kannatti. Julistan sen nojalla: Kärpät ja sen kolmiolätkä kesti stressitestin varsin hyvin!
Toki Kärppien pelaamisessa esiintyi vakaviakin puutteita, mutta ne voidaan osin kuitata sillä, että pitää muistaa, että siellä operoi se kovan luokan vastustajakin kaukalossa.
Johtopäätökseni on: jaloslainen Total Hockey on ja olkoon jatkossakin suomalaisen jääkiekkoilun huoneentaulu, mutta sen hienoksi ja sittenkin ainoaksi haastajaksi on noussut mannerlainen Kolmiolätkä.
Liigassa Kärppien Kolmiolätkä on ollut omassa luokassaan. Nyt Kärppien ei tarvitse pudotuspeleihinkään muuttaa sapluunaansa. Sen sijaan on äärimmäisen mielenkiintoista jatkossa seurata, mitä tapahtuu CHL:ssä.
Miten Kärpät pärjää? Miten sen omintakeinen pelitapa toimii suhteessa vastustajiin?