Sihvonen jyrähtää taas esiin nousevasta epäkohdasta: "Jokereiden pitäisi tästä yhdestä syystä harkita paluuta Liigaan"

Minun papereissani Jokerit on tietyllä tapaa hallinnut jokaista kolmea ottelua Moskovan Dynamoa vastaan, jos hallinnan kriteeriksi katsotaan pelin painopisteen sijaintia kaukalon jommassakummassa päässä. Fakta on, että peli on pyörinyt enemmän moskovalaisten kuin helsinkiläisten puolustusalueella.

Tosin nyt pitää olla tarkkana. Mainittu painopisteen hallinta ei välttämättä kieli niinkään näiden kahden joukkueen pelillisestä paremmuudesta kuin pikemminkin siitä, mikä on ryhmien välinen pelitapaero.

Pidän valtavasti Moskovan Dynamon tavasta pelata. On haettava oikeita sanoja, miten kuvata tätä Dynamoa. Joukkue kuuluu harvinaiseen pelilliseen koulukuntaan koko jääkiekkoilevan maailman mittakaavassa, mitä tulee pelitapaan. Se, että Jokereiden on ollut vaikeaa saada aikaan tulosta tässä ottelusarjassa ei ole niinkään Jokereiden heikkoutta, se on enemmän Dynamon omintakeista vahvuutta.

Moskovan Dynamo on vastahyökkäysjoukkue, jonka peli perustuu kuitenkin kiekkokontrollijääkiekkoon. Tuossa se kiehtova yhtälö on ilmaistu yhdeksällä sanalla.

Dynamo puolustaa kaiken aikaa todella organisoidusti; sen erikoisalaa näyttää olevan erittäin voimakas oman maalinedustan suojeleminen. Joukkue ei kavahda pelata pitkiäkään pätkiä puolustusalueen puolustuspeliä sekä viisaasti sijoittuen että härskin voimakkaasti aivan sääntöjen rajamailla kamppaillen.

Ja sitten riistettyään kiekon Jokereilta omalla puolustusalueellaan Dynamo on ihailtavan kategorisen selkeä: Se joko purkaa kiekon ulos alueelta tai sitten se alkaa kiekotella pelivälineen kanssa. Purku on harvinaisempi teko, mutta sitäkin käytetään sumeilematta tarvittaessa. Nopea siirtyminen kiekon kontrollointiin on yleisempi teko, ja se tehdään taiten. Kolmas ulottuvuus Dynamon pelaamisessa tässä kohtaa on valmius ja kyky iskeä nopeita vastahyökkäyksiä, joiden kanssa Jokerit saa olla tosi tarkkana. Hyvin harva joukkue kykenee tällaiseen tasapainoiseen kolmivaiheisuuteen, ja pitkälti tuossa on samalla Jokereiden haaste mennä jatkoon sarjasta.

Myös Jokerit on pelannut pelitavan puolesta varsin hyvin. Mutta samalla on tehtävä selväksi, ettei Jokereilla ole pelitavallista etua puolellaan suhteessa Moskovan Dynamoon. Jokereiden olisi pelattava etenkin hyökkäyksiään täsmällisemmin ja toisteisemmin. Ongelmat sijaitsevat ennen muuta oman alueen lähdöissä.

Meidän pelin johtava peliperiaate on: on pelattava sitä mitä nähdään, koskaan ei pidä pelata sitä, mitä ei nähdä.

Tuota periaatetta Jokerit rikkoo turhan usein. Jokereiden puolustajat pelaavat melkeinpä joka kolmannen omalta alueelta lähtevän (Dynamon puolelta paineettoman) kontrollihyökkäyksen vastoin pelin näkemisen periaatetta. Aivan liian usein Jokereiden puolustaja vain hakee oman maalivahdin pysäyttämän irtokiekon oman maalin takaa vilkaisematta ja näkemättä, miten omat pelaajat ja vastustajat ovat ryhmittymässä kentälle. Siitä pakki sitten nostaa kiekon jalalla ja alkaa etsiä syöttö- ja luistelusuuntia, jotka ovat kuin kolikkoa heittäisi.

Tuossa asetelmassa Jokerit ajautuu pelaamaan epämääräisiä hyökkäyksiä, jotka ovat usein alivoimaisia ja jopa tapauksessa varioituvan epämääräisiä. Niissä peli ei kiihdy, monta potentiaalista suoraa hyökkäystä jää piippuun, hyökkäysalueelle ei päästä järjestelmällisesti, ja aivan liian usein joudutaan lähettämään helppo päätykiekko, johon Dynamon jämäkät pakit ehtivät yhtä aikaa tai ensin kiinni. Annan ilmaisen vinkin Jokereille: ottakaa ja pysäyttäkää peli noissa kohdin useammin ja kerätkää joukot kasaan!

Kannattaa ihan kurillaan verrata tätä pelin näkemisen periaatetta Jokerit vs. Dynamo. Joku Dynamon puolella pelaava Juuso Hietanen ei käytännössä koskaan pelaa sitä, mitä hän ei näe. Toki Hietasella on poikkeuksellinen kyky vilkaista kenttä yli olkansa, mutta kyse on myös koko viisikkotason pelin organisoinnista. Lauri Marjamäen Jokerit on läpi kauden rikkonut liikaa pelin näkemisen periaatetta. Samaa periaatteen vastaista lätkää viljeltiin Marjamäen Leijonissa kahden sesongin ajan.

En ottaisi näin pientä mutta toki äärimmäisen tärkeää seikkaa esiin, ellei tilanne olisi niin kiperä Jokereiden kannalta sarjassa Moskovan Dynamoa vastaan. Vastakkain on kaksi loistavasti valmennettua joukkuetta, joissa on kosolti taitavia pelaajia, Jokereilla ehkä vieläpä hieman taitavammat. Ratkaiseva etu haetaan pelitaktisista nyansseista, koska olen aivan varma, että pelaajien taisteluhalu ja kyky uhrata itsensä kamppailuihin menee lopulta sarjan mittaan tasan.

Sanon lopuksi vielä hieman kamalan asian, mikä liittyy siihen, että tässä tilanteessahan Jokereiden on pakko voittaa tähteellä olevan sarjan aikaan vähintäänkin vielä yksi peli Moskovassa. Tilannetta hankaloittaa se, että Dynamo saa selvästi kotiluolassaan pelata enemmän sääntöjen rajamailla puolustuspeliään kuin Jokerit. Pidän tilannetta sietämättömänä. Minua moinen suututtaa niin paljon, että mielestäni Jokereiden pitäisi yksin tämän tähden harkita paluuta kotoiseen SM-liigaan. On turhauttavaa pelata KHL:ää, joka asettaa tässä mielessä lopullisen menestyksen lasikaton Jokereille.

Pitäköön KHL tunkkinsa, jos se ei voi taata Jokereille tasapuolista toimintaa erotuomareiden puolelta otteluiden aivan kriittisimmillä hetkillä. Jokerit on tätä vaivihkaista sortoa saanut osakseen kaikki ne vuodet, mitä se on pelannut KHL:ssä. Joka muuta väittää, ei ymmärrä jääkiekosta.