Sihvonen: Lauri Marjamäen Jokerit on ollut todella heikko – "Oltiinkohan seurajohdossa tietoisia tästä kaikesta?"

LUE MYÖS: Lauri Marjamäen Jokerit näki valoa tunnelin päässä – jokerimörssäri otti nyrkein mittaa venäläisestä

Jokereiden KHL-kausi on lähtenyt tuloksen puolesta takkuisesti liikkeelle. Kahdeksan ottelua, niistä seitsemän pistettä 24 mahdollisesta on odotuksiin nähden laiha saldo.

Toisen KHL:n kriisijoukkueen Lokomotiv Jaroslavin Jokerit sentään kaatoi vieraskentällä eilen maalein 4–1.

Jokerit lähti kauteen pelaamaan marjamäkeläistä lätkää, jossa peliä pyrittiin pitämään kaiken aikaa virtailevana. Peliä ei juuri pysäytelty hyökättäessä, vaikka saumoja pysäyttämiseen, rivien kasaan vetämiseen ja siitä liikkeelle lähtemiseen olisi ollut. Pidän tätä eräänlaista rytmitöntä hyökkäämisen rytmittämistä huonona hyökkäyspelitapana. Etenkään KHL:ssä sillä ei ole käyttöä, koska vastustajat tukkivat keskialuetta väkevillä trap-muodostelmillaan.

Onko ongelma puolustamisessa vai hyökkäämisessä?

Jokereiden puolustuspelaamista on moitittu sesongin alussa, mutta pidän ongelmana ennen muuta hyökkäämistä. Heikko hyökkääminen – määrällisesti ja laadullisesti – johtaa siihen, että pelien voitot olisivat vaatineet sekä liki täydellistä puolustamista että ennen muuta vahvaa maalivahtipeliä. Kumpikaan Jokereiden veskareista ei ole vakuuttanut. Ei Antti Niemi eikä Janis Kalnins.

Kun on ollut vaikeaa pelillisesti, olisi odottanut, että hankinnat kuten Petri Kontiola ja Henrik Haapala olisivat näyttäneet joukkueelle tietä, mutta he ovat vajonneet muiden mukana. Ja kun Rouva Fortunakin kääntää selän, paras maalintekijä ja pistemies Niklas Jensen loukkaantui. Myös osastolla Peter Regin, Steve Moses, John Norman ja Jesse Joensuu tuloksen tekeminen on jäänyt piippuun.

Jokereilla on eräs sen KHL-historian pelintekovoimaisin pakisto Mikko Lehtosen, Sami Lepistön ja Teemu Erosen johdolla. En moiti heitä, sillä ongelma on ollut enemmän hyökkäyspelitavallinen kuin yksilöiden pelaamiseen laatuun liittyvä. Se on toki sanottava – ja myös tämä kutsuisi puoleensa parempaa hyökkäyspelaamista, pelin painopisteen siirtämistä vastustajien puolustusalueelle –, etteivät Jokereiden suhteellisen pelitaitavat pakit ole parhaimmillaan luutimaan ja siivoamaan peliä oman maalin edustalla.

Pidän järkevänä sitä, että Jokerit näyttäisi puolustavan yhdistettyä mies- ja aluevartiointia aluepainotteisesti omalla puolustusalueellaan. Se säästää puolustajia liialliselta yksi vastaan yksi -kamppailemiselta.

Varovaisen myönteisiä muutoksia

Vaan kun tilanne on nyt, mikä on, oleellista ei ole katsoa liiaksi taaksepäin, on tarkasteltava sitä, mihin suuntaan päävalmentaja Lauri Marjamäki kera apuvalmentajien Tony Virta ja Mika Saarinen Jokereiden pelaamista ovat viemässä.

Katsoin tarkasti kaksi viimeistä matsia. Ensin vaisu 5–0-tappiollinen peli Dinamo Minskiä vastaan. Ja siten mainittu voitollinen peli Lokomotivia vastaan. Mitkä olivat Jokereiden korjausliikkeet näiden kahden matsin välillä?

Toki Lokomotiv on tällä hetkellä heikko, mutta silti olin näkevinäni pelaamisessa lievää parannusta. Nyt hyökkäyksiin lähdöissä silloin tällöin pysähdyttiin, kerättiin joukot kasaan, ja lähdettiin etenemään lyhyin syötöin. Televisiokuvan perusteella en huomannut esimerkiksi mitään lapsellisia ylös ryntääviä ’venyttäjiä’, ne kun eivät modernissa lätkässä venytä yhtään mitään.

Kun Jokerit seuraavaksi kohtaa kovan kolmikon TsSKA:n, Avtomobilist Jekaterinburgin ja Dynamo Moskovan, kaksi ensin mainittua Helsingissä, on hyökkäyspelaamisen perustan, nuo mainitut pysähdyksistä lähtevät hyökkäykset, oltava tismalleen kunnossa.

Mutta kontrolloituihin hyökkäyksiin lähtöjen parantaminen ei yksin riitä. Jokerit on ollut suurissa ongelmissa sen kanssa, että nopeissa lähdöissä kiekko päätyy liian nopeasti kärjessä viilettävälle hyökkääjälle jo punaviivan paikkeilla, ja hyökkäys tyrehtyy siihen. Tämä johtuu siitä, ettei peliä tehdä liki ollenkaan keskustan ja sentterin kautta puolustajan ensimmäisellä syötöllä. Peli tehdään laidan kautta, mikä pudottaa seuraavien metrien myötä kyseisen laitahyökkääjän ja seuraavaksi sentterin pois hyökkäysrintamasta.

Ja kun Jokerit pääsee harvakseltaan hyökkäysalueelle suunnitelmallisesti, pitäisi niistä tilanteista saada synnytettyä pitkiä hyökkäysalueen hyökkäyspelejä. Mutta, mutta. Minä en pysty havaitsemaan, mikä on hyökkäysalueen hyökkäyspelisuunnitelma. Mitään toisteista ei näytä syntyvän.

Ei vyörytellä; ei pelata kolmiopelejä; ei pelata rotaatioita; eikä edes perinteistä yhden puolen kulmapeliä. Tämän asian valmentamisessa Marjamäen valmennustiimi on valovuoden jäljessä johtavia kotimaisen Liigan valmennustiimejä. Ilman tämän ulottuvuuden huomattavaa parannusta valuvat lopulta hukkaan myös ne mahdolliset hyökkäämisen parannustoimenpiteet, jotka liittyvät oman ja keskialueen hyökkäämiseen.

Vaikealta näyttää

Tämän melko perusteellisen analyysini johtopäätös on, ettei Jokereilla ole luvassa helpot ajat kivikovassa KHL:ssä. En luota maalivahteihin enkä ole ollenkaan varma, hallitseeko Marjamäki esikuntineen sen muutosvalmennusprosessin, joka nyt on sen takia välttämätön, että sesonkiin lähdettiin Marjamäen Leijonista ja viime kauden Jokereista tutuin marjamäkeläisin peliopein.

Pelaajien itseluottamus näyttäisi alentuneen jo melkein huolestuttavasti. Tässä asiassa taiteillaan jo kaltevalla pinnalla.

Jensenin loukkaantuminen oli paha tikki, ja sitä mukaa nyt kaivataan kipeästi ja mahdollisimman nopeasti Veli-Matti Savinaista pelaavaan kokoonpanoon.

Omistaja-GM Jari Kurrin on nyt oltava kaikki aistit auki lähiviikkojen osalta. Ehkä olisi oltava valmiutta reagoida pelaajarintamalla sekä potkuin että sisään ostoin, vaikkei se tyypillistä Jokerit-politiikkaa olekaan. Myös valmentajien muutosvalmennusprosessia on pidettävä tarkasti silmällä. Tosin en ole ihan varma, onko Jokereissa sen suhteen osaamista. Kiinnostaisi tietää – ihan uteliaisuuttani mutta myös Jokereiden kannalta – oltiinko esimerkiksi kaikista tässä esittämistäni näkökohdista selvillä seurajohdossa?

Juttua korjattu klo 13.07: Jokereilla on seitsemän sarjapistettä.