Sihvonen: Jokerit voitti puolustamalla – ”Moskovassa pitää hyökätä rakenteellisesti paremmin”

Päävalmentaja Lauri Marjamäki esikuntineen oli tehnyt ennen sarjan viidettä peliä radikaaleja liikkuja. Kokoonpanoa oli uusittu kovalla kädellä. Tuskin tähtipelaaja Steve Moses oli loukkaantunut; valmentajien analyysi vain oli, että tässä äärimmäisen tiukassa paikassa Mosesille ei ole käyttöä pelaavassa kokoonpanossa. Myös Geoff Platt oli jätetty sivuun. 

Ainakaan takkuilleeseen ylivoimapeliin kokoonpanomuutokset eivät tuoneet apua. Päinvastoin esimerkiksi viidellä kolmea vastaan avautunut tilaisuus oli enemmänkin farssi. Alex Grant lähetteli tämän tästä umpimielisiä ja tehottomia kutejaan viivasta. Muutoinkin tämä Grant on ollut suuri pettymys Moskovan Dynamoa vastaan. Hänen pelaamistaan voi luonnehtia sanalla: toikkarointi.  

Ensimmäisessä erässä Jokerit iski peliin kiinni päättäväisesti. Hyökkääjät menivät kiekottomina oikein menemällä maalille vaikeuttamaan Dynamon erinomaisen maalivahdin Alexander Jerjomenkon tehtävää. Ja sieltä se palkintokin sitten tuli, kun Jesse Joensuu ohjasi maalin suulta 1-0. Myös useita muita kertoja Jokereiden hyökkääjät raivasivat tiensä ja parkkeerasivat Jerjomenkon ja Dynamon pakkien vaivoiksi itsensä sinne, mistä maalit tehdään, jos tehdään. Tämä pelaamisen ulottuvuus helsinkiläisten on vietävä mukaan Moskovaan sarjan kuudenteen matsiin.  

Asetin ennen peliä itselleni tehtävän. Päätin katsoa, mikä on se murtokohta, mikä johtaa siihen, että Jokerit menettää, jos menettää, pelin virtauksen hallinnan Dynamolle. Ja tulihan se sieltä toisessa ja kolmannessa erässä, johtopäätökseni on täysin selvä. 

Jokerit ei pysäytä lähdössä olevia hyökkäyksiään juurikaan, ja Dynamo vuorostaan pysäyttää tämän tästä. Mitä noista pelitilanteista sitten seuraa? 

Dynamon puolustajat pysähtyvät kiekon kanssa ja ottavat katseen kentälle päin, ja hakevat luonnollisella tavalla siitä läheltä varman ensimmäisen lyhyen peliä tekevän syötön hyökkääjälle. 

Jokereiden puolustajat taas lähtevät liikkeelle, ja ovat sen jälkeen omaa tilaa pois poltettuaan ikään kuin monin eri tavoin varioituvien melko satunnaisten syöttösuuntien armoilla. 

Dynamon on helpompi puolustaa näin hyökkäämään lähtevää Jokereiden viisikkoa, kun taas Jokereiden on vaikeampi puolustaa Dynamon tuolla keinolla lähtevää hyökkäystä. 

Lopulta sitten pelin virtauksen luonnistumisen tai epäonnistumisen ratkaisevat henkisen puolen asiat. Kun hyökkäykset tämän tästä tökkivät, se selvästi laskee Jokereiden itseluottamusta pelata. Kun peli ei rullaa, niin se ei rullaa. Ja niin muodoin pelaajat joutuvat alisuoriutumisen tilaan.