Jokerit teki uroteon lyömällä tiukimmassa mahdollisessa paikassa KHL:n konferenssin puolivälieräsarjassa Moskovan Dynamon maalein 2-1. Helsinkiläiset kavensivat ottelusarjan voitot lukemiin 3-2. MTV Urheilun jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen ei näe kuitenkaan Jokereiden kokonaistilanteen sarjassa kohentuneen merkittävästi. Syykin on selvä: peli tökkii edelleen itse aiheutetuista syistä johtuen.
Päävalmentaja Lauri Marjamäki esikuntineen oli tehnyt ennen sarjan viidettä peliä radikaaleja liikkuja. Kokoonpanoa oli uusittu kovalla kädellä. Tuskin tähtipelaaja Steve Moses oli loukkaantunut; valmentajien analyysi vain oli, että tässä äärimmäisen tiukassa paikassa Mosesille ei ole käyttöä pelaavassa kokoonpanossa. Myös Geoff Platt oli jätetty sivuun.
Ainakaan takkuilleeseen ylivoimapeliin kokoonpanomuutokset eivät tuoneet apua. Päinvastoin esimerkiksi viidellä kolmea vastaan avautunut tilaisuus oli enemmänkin farssi. Alex Grant lähetteli tämän tästä umpimielisiä ja tehottomia kutejaan viivasta. Muutoinkin tämä Grant on ollut suuri pettymys Moskovan Dynamoa vastaan. Hänen pelaamistaan voi luonnehtia sanalla: toikkarointi.
Ensimmäisessä erässä Jokerit iski peliin kiinni päättäväisesti. Hyökkääjät menivät kiekottomina oikein menemällä maalille vaikeuttamaan Dynamon erinomaisen maalivahdin Alexander Jerjomenkon tehtävää. Ja sieltä se palkintokin sitten tuli, kun Jesse Joensuu ohjasi maalin suulta 1-0. Myös useita muita kertoja Jokereiden hyökkääjät raivasivat tiensä ja parkkeerasivat Jerjomenkon ja Dynamon pakkien vaivoiksi itsensä sinne, mistä maalit tehdään, jos tehdään. Tämä pelaamisen ulottuvuus helsinkiläisten on vietävä mukaan Moskovaan sarjan kuudenteen matsiin.
Asetin ennen peliä itselleni tehtävän. Päätin katsoa, mikä on se murtokohta, mikä johtaa siihen, että Jokerit menettää, jos menettää, pelin virtauksen hallinnan Dynamolle. Ja tulihan se sieltä toisessa ja kolmannessa erässä, johtopäätökseni on täysin selvä.