Sienten radioaktiivisuudessa isoja vaihteluja

futureimagebank.com/Reijo Juurinen
futureimagebank.com/Reijo Juurinen futureimagebank.com/Reijo Juurinen

Luetuimmat

    Näytä lisää
    Julkaistu (Päivitetty )

    Suurimmat pitoisuudet löytyvät Hämeestä ja Keski-Suomesta sekä joistakin itäisen Uudenmaan kunnista.

    Osa Suomen metsissä kasvavista sienistä sisältää enemmän radioaktiivista säteilyä kuin EU:n suositukset myynnissä oleville luonnontuotteille edellyttävät.

    - EU:n suosittama cesium 137 -pitoisuuden yläraja myytäville sienille on 600 becquereliä kiloa kohden, kertoo tutkija Aino Rantavaara Säteilyturvakeskuksesta.

    Säteilyturvakeskuksen mukaan noin viidesosalla Suomen maapinta-alasta useat sienilajit ylittävät EU:n suosittamat pitoisuudet. Tällaisia sieniä ovat mm. suppilovahvero, musta torvisieni, useimmat rouskut ja haperot. Lisäksi joukkoon kuuluvat mm. kangastatti, vaalea orakas, kehnäsieni ja mustavahakas.

    Suurimmat pitoisuudet löytyvät Hämeestä ja Keski-Suomesta sekä joistakin itäisen Uudenmaan kunnista.

    Säteily on peräisin vuoden 1986 Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta, jonka seurauksena noin 20 kunnan alueelle kulkeutui muuta maata enemmän radioaktiivista säteilyä.

    Ympäristössä on nykyään vain kaksi kolmasosaa siitä cesium 137 -määrästä, joka laskeutui Suomeen keväällä 1986.

    Koko maassa sekä myyntiin ja kulutukseen sopivia sieniä ovat herkkutatti, voitatti, kantarelli, punikkitatti ja lampaankääpä. Omaan käyttöön näiden sienien poiminta on turvallista koko maassa.

    Näitä lajeja myyntiin tarjottaessa on kuitenkin hyvä tarkistaa radioaktiivisuudet niiltä alueilta, joihin tuli Tshernobylin turman aikana eniten cesium-laskeumaa.

    (MTV3-STT)

    (Kymmenen uutiset 17.07.2004)

    Lue lisää aiheesta:
    Kotimaa

     

    Lue myös:

      Uusimmat

      •