Sekosiko kissasi kloorin hajusta? Eläinlääkäri kertoo, mistä hullaantuminen johtuu – toimi näin, jos lemmikki nielee ainetta | MTV Uutiset
Sekosiko kissasi kloorin hajusta? Eläinlääkäri kertoo, mistä hullaantuminen johtuu – toimi näin, jos lemmikki nielee ainetta
2:10Kävikö kissallesi vahinko? Näin siivoat vahinkopissat lattialta pois!
Julkaistu 16.08.2020 09:59
Outi Jaatinen
outi.jaatinen@mtv.fi
Fanni Parma
fanni.parma@mtv.fi
Eläinlääkäri muistuttaa varovaisuudesta kloorin ja muiden kemikaalien kanssa.
Jotkut kissan omistajat ovat huomanneet, että otus sekoaa täysin kloorin hajusta. MTV Uutiset kysyi eläinklinikka Almavetin eläinlääkäri Julia Gustafssonilta, mistä oikein on kyse.
– Kloorin haju kiehtonee kissoja siksi, että kloorin molekyylit muistuttavat kissojen sukupuolihormoneita tai sukupuoliferomoneja. Sen takia ne saattavat tuntea sitä kohtaan viehätystä. Samoin on valeriaanan tai kissanmintun kohdalla.
Gustafsson huomauttaa, että kaikki kissat eivät kloorista tai saati vaikkapa kissanmintusta innostu. Syytä ei tiedetä, mutta se saattaa olla geneettinen.
Jos kissan huomaa hierovan itseään vaikkapa kloorin hajuiseen uimapukuun, ei välttämättä ole syytä hätääntyä. Lähtökohtaisesti siitä ei koidu vaaraa.
– Laimentamaton klooriaines tai se, että kissa nielee ainetta, esimerkiksi kloriittia suoraan puhdistusainepurkista, on vaarallista.
Lievinä oireina voi ilmetä paikallista ärsytystä. Mitä järeämpi aine on kyseessä, sitä pahempaa jälkeä voi seurata.
– Kloriitti voi polttaa esimerkiksi suun limakalvoja.
Ensiapuna vettä tai laktoositonta maitoa
Jos kissa on niellyt kloriittia, sen voi laittaa juomaan vettä tai laktoositonta maitoa, jotta aine mahassa tai limakalvoilla saadaan laimenemaan. Juotavaa voi antaa myös ruiskulla. Jos ainetta on mennyt silmään, kannattaa se huuhtoa nopeasti tai jos klooria on osunut iholle, pestä koko kissa.
Tietyissä tapauksissa voidaan tarvita tukihoitoa. Jos kissan limakalvot ovat palaneet eikä kissa syö, on syytä lähteä lääkäriin. Eläinlääkäri antaa ohjeet tukiruokintaan ja määrää tarvittaessa kipulääkitystä.
– Laimentamaton kloori ärsyttää voimakkaasti silmiä, ihoa ja limakalvoja sekä hengitettynä hengitysteitä.
Lääkäriin lähteminen ei aina ole pakollista. Jos kyseessä on lievä, mieto aine, tilannetta voi seurata kotosalla muutaman tunnin ajan. Ensiavuksi voi antaa vettä tai maitoa jos kissa on niellyt ainetta. Mikäli tulee lisää oireita, kuten kuolaamista, ruokahaluttomuutta, hengitystieoireita, silmien tai ihon paikallista ärsyrystä, on syytä lähteä lääkäriin.
– Aineet, joissa on alle 10 prosenttia hypokloriittia, lasketaan miedoiksi.
Kloorimyrkytyksiä ei satu usein
Gustafssonin vastaanotolle ei ole tullut tapauksia, joissa kissa olisi tuotu hoitoon kloorin takia. Jotkut kollegat ovat yksittäistapauksina hoitaneet kissoja, joiden turkkiin on osunut klooripohjaista ainetta, jota kissa on nuollut ja saanut oireita.
– Tämä ei ole mikään yleinen myrkytys kissalla.
Tavallisempaa on, että kissa saa myrkytyksen kasveista, esimerkiksi llijasta, atsaleasta, jouluruususta tai lääkkeistä. Esimerkiksi särkylääke parasetamoli on kissoille hyvin vaarallista.
– Toisin kuin koirat, kissat harvemmin onneksi syövät esimerkiksi xylitolia tai muita epämääräisiä ruoka-aineita.
Eläinlääkäri ei suosittee järeän tuoksuisia puhdistusaineita.Lisa-S
Mieluusti mietoja tai hajustamattomia puhdistusaineita
Kissataloudessa voi käyttää klooripitoista puhdistusainetta, jos sen kanssa menettelee oikein: pulloa tulisi säilyttää lukkojen takana niin, ettei kissa pääse siihen käsiksi. Ainetta tulisi laimentaa ohjeistusten mukaan.
– Ei kloori ole välttämättömyys. Omistan kissan enkä käytä puhdistukseen klooripohjaisia valmisteita.
Gustafsson suosittelee, että kissataloudessa käytettäisiin mietoja tai hajustamattomia aineita. Kissan hajuaisti on hyvin herkkä.
– Ei kannata käyttää hirveän järeän tuoksuisia aineita, koska kissa saattaa vähän nyrpistää nenäänsä niille.
Kissataloudessa voi käyttää ihan perinteisiä puhdistusaineita, kuten yleispuhdistusainetta ja mäntysuopaa. Yhtä lailla niitäkin pitää käyttää oikein, sillä esimerkiksi Tolun lipittäminen ei sekään kovin terveellistä ole.
Etikka ja astianpesuaine avuksi
Kissan pissan puhdistamiseen on olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin klooripohjaiset puhdistusaineet. Jos kissa pissailee minne sattuu, voi ensin puhdistaa pinnan yleispuhdistusaineella. Sen jälkeen Gustafsson on käyttänyt etikan ja astianpesuaineen sekoitusta niin, että seoksessa on puolet ja puolet kumpaakin.
– Tämä lähinnä siksi, että etikka vie hajua ja astianpesuaine liuottaa pois pienet rasvaliukoiset molekyylit, joita ihmissilmä ei näe, mutta jotka kissa haistaa, koska kissan nenä on ihan erilainen kuin ihmisellä.
Joku voi ajatella, että hiekkalaatikon houkuttelevuus kasvaa, jos sen puhdistaa klooripohjaisella puhdistusaineella. Gustafsson tuumii, että on tehokkaampiakin tapoja. Kloriitti houkuttimena ei välttämättä toimi kaikkien kissojen kohdalla.
– Ei siitä varmaan haittaakaan ole, mutta en välttämättä laskisi kaikkia pelimerkkejäni sen varaan.
Gustafsson suosittelee kokeilemaan tutkittuja keinoja: laatikon kannattaa olla avoin tai ainakin sellainen, jossa ei ole ovea. On syytä käyttää hajustamatonta ja paakkuuntuvaa mikrohiekkaa. Laatikko kannattaa sijoittaa tarpeeksi rauhallisiin paikkoihin. Hiekkalaatikkoja pitäisi olla useita ja sijoitettuna kissan kulkureittien varrelle tai lähelle sen oleskelualueita.
Varovaisuutta muidenkin kemikaalien kohdalla
On myös muita kemikaaleja, joista lemmikit saattavat kiinnostua. Koirien kanssa esimerkki tällaisesta on jäähdytysneste. Kissoja voi houkuttaa puolestaan valkaisuaine, koska siinäkin on klooria.
– Sitten tulevat mieleen ruoat, lääkkeet ja kasvit. Putkenavaajat ja tällaiset eivät ehkä niinkään houkuttele, mutta ne olisi yhtä lailla syytä pitää poissa lemmikkien ulottumattomilta. Mitkään kovin happamat ja emäksiset tuotteet eivät ole hyvästä.
