Huomenta Suomessa pureuduttiin torstaina 15.8. vaaroihin, joita lapset kohtaavat verkossa jatkuvasti. Miten omaa lastaan voisi nettiahdistelijoilta suojella tai mitä tehdä, jos oma lapsi on kohdannut niin sanottuja nettivaanijoita?
Huomenta Suomen asiantuntijavieraina olivat Pelastakaa Lapset ry:n pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta sekä Keskusrikospoliisin rikosylikomisario Sari Sarani.
Miten Pelastakaa lapset ry on reagoinut lasten nettihäirintään?
Markkula-Kivisilta kertoo, että Pelastakaa lapset ry on tehnyt töitä lasten nettihäirinnän ehkäisyn suhteen jo 15 vuotta. Järjestöllä on nettivihjepalvelu, johon materiaalin löytymisestä voi ilmoittaa.
– Pyrimme löytämään uhreja, auttamaan heitä ja kouluttamaan lasten kanssa työskenteleviä henkilöitä huomaamaan lapset, joita tässä asiassa täytyy auttaa, Markkula-Kivisilta kertoo.
Markkula-Kivisillan mielestä on selkeästi nähtävissä, että digitaaliset kanavat luovat mahdollisuudet rikollisille laajentaa lapsiin kohdistuvaa seksuaalista häirintää. Ahdistelijoilla voi olla jopa kymmeniä yhtäaikaisia häirinnän kohteita.
Milloin verkon viesteistä pitäisi huolestua?
Seksuaalissävytteiset viestit, jotka tuntuvat lapsesta tai nuoresta vääriltä tai oudoilta, ovat huolestuttavia.
Markkula-Kivisillan mukaan esimerkiksi 10–12-vuotiaille seksuaalisuuden teemat eivät todellakaan vielä kuulu. Ei esimerkiksi ole hyväksyttävää, että joku pyytää lasta poseeraamaan kuvissa.
– Se on se hetki, jolloin toivoisi, että lapsi menisi äidin, isän, opettajan, jonkun tutun ja turvallisen ihmisen luokse ja sanoisi, että tässä on nyt jotain outoa, mitä minun pitäisi tälle tehdä, Markkula-Kivisilta sanoo.
Millaisia reittejä poliisi pääsee nettivaanijoiden jäljille?
Rikosylikomisario Saranin mukaan kansainvälinen yhteistyö ulkomaan poliisiviranomaisten ja järjestöjen kanssa on poliisin peruskivi nettihäiritsijöiden paikantamisessa.
– Saamme heidän kauttaan valtavasti ilmoituksia huolestuttavista toimijoista ja mahdollisesta materiaalin levittämisestä ja niiden levittäjien liikkeistä, Sarani kertoo.
– Lisäksi saamme ilmoituksia lapsilta ja heidän vanhemmiltaan eli asianomaisilta, Sarani tiivistää.