Kunnallinen laitospäivähoito on veronmaksajalle kallista hupia, kirjoittaa Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah.
Perhevapaajärjestelmän uudistamisessa on päästy pelkästä keskustelusta eteenpäin. Hallitus asetti uudistukselle reunaehtonsa, ja eri puolueet saivat esitellä mallinsa ministeriön suuntaan. Parlamentaarisesta valmistelusta lienee turha haaveilla, mutta tyhjää parempi tuokin.
Kristillisdemokraatit esittelivät jo keväällä julkaistun oman Taapero-bonus-mallin, jossa maksettaisiin ansiosidonnaisen jakson jälkeen 350 euroa kuukaudessa verotonta hoitorahaa, jokaisesta alle esikouluikäisestä lapsesta. Tuessa yhdistyvät lapsen hoidon eri tuet, mutta sitä ei voisi saada yhtä aikaa työttömyyskorvauksen tai uusien ansiosidonnaisten vanhempainetuuksien kanssa.
Perhe voisi käyttää tukea joustavasti hoivapalvelujen ostamiseen tai kotihoitoon. Malli antaa aidon mahdollisuuden valita kunnallisen päivähoidon, yksityisen hoidon, hoivapalvelujen kotiin ostamisen tai kotona hoitamisen välillä. Epätyypillisten työsuhteiden lisäännyttyä mm. pätkä-, osa-aika ja keikkatöiden muodossa taapero-bonus lisäisi joustoa ja perheiden valinnanvapautta.
Vertailulaskelmiin tarvittavia alle 3-vuotiaiden kunnallisen päivähoidon kulutilastoja ei ole helppo löytää. Yhdessä ministeriön laskelmassa hinnaksi kertyi jopa 17 000 euroa vuodessa lasta kohti. Perhepäivähoidossa pienessä kunnassa edullisimmillaankin reilu 10 000 euroa. Tästä perheen maksamilla asiakasmaksuilla katetaan alle 3000 euroa.
Onko perusteltua, että kunnalliseen päivähoitoon panostetaan alle 3-vuotiaiden kohdalla näin valtavasti verovaroja? Keskituloinen ei pysty kunnallisverollaan maksamaan tätä palvelua. Esimerkiksi 40 000 euroa vuodessa tienaava maksaa kunnallisveroa noin 8 000 euroa. Kunnallisvero kattaa yhden alle 3-vuotiaan lapsen hoitokulut vasta yli 50 000 euron vuosituloilla. Jos lapsia on useita, tämäkään ei riitä.