Keskustelu vanhempainvapaista käy edelleen kuumana hallituksen ajettua karille asiassa. On äärimmäisen tärkeää puhua konkreettisesti siitä, mitä muutoksia järjestelmään halutaan.
Vain silloin todelliset arvovalinnat käyvät ilmi. Jos ei olla valmiita laittamaan resursseja suomalaisen tasa-arvon kannalta näin keskeiseen ja tärkeään uudistukseen, on täysin mahdotonta lisätä perheiden tasa-arvoa ja olla leikkaamatta valtavan monelta perheeltä.
Jos kannattaa perheiden valinnanvapautta ja itsemääräämisoikeutta, silloin pitäisi nimenomaan kannattaa perhevapaiden uudistamista. Lähtökohta on oltava, että kaikilla lapsilla on yhdenvertaiset oikeudet perhevapaisiin perheen tilanteesta riippumatta.
Nykyinen suhteellisen lyhyt vanhempainvapaajakso sekä isille erikseen osoitettu 54 päivän isyysvapaa tarkoittaa, että hyvin monelle perheelle ei ole taloudellisesti mahdollista jakaa hoitovastuita tasa-arvoisesti, vaikka isillä olisikin halua olla kotona lasten ollessa pieniä.
Tasa-arvoisempi vanhempainvapaajärjestelmä ei "pakota" ketään tekemään yhtään mitään. Miesten ei ole pakko käyttää heille osoitettuja vapaita, vaikka niiden pituutta lisättäisiin. Perheet saavat jatkossakin itse päättää, kumpi vanhempi käyttää molemmille osoitetun vanhempainvapaajakson. Kaikki puheet siitä, että uudistus tarkoittaisi sitä, että päättäjät päättäisivät perheiden puolesta ovat täyttä hölynpölyä ja osoittavat lähinnä Timo Soinin kaltaisten päättäjien asiantuntemuksen puutteen perhepolitiikassa.
Toiseksi on selvää, että yhteiskunnan rakenteet ja asenteet vaikuttavat siihen, minkälaisia valintoja me teemme. Monissa perheissä pienipalkkaisempi vanhempi on se, joka jää kotiin hoitovapaalle. Usein tämä on juuri äiti. Jos naiset halutaan nykyistä nopeammin töihin perhevapailta, ei kannata heikentää varhaiskasvatuksen laatua ryhmäkokoja kasvattamalla ja romuttamalla subjektiivinen päivähoito-oikeus.
