Näyttelijä Santeri Kinnunen pääsi viime syksynä kokeilemaan taitojaan ohjaajana. Haastavan tehtävän teki entistä haastavammaksi se, että Kinnusen oli määrä saattaa äkillisesti menehtyneen Ere Kokkosen aloittama työ loppuun.
Komediateatteri Arenan isä ja ohjaaja Ere Kokkonen oli suunnitellut, että hänen itse käsikirjoittamansa Spede ja kumppanit -komedia jäisi hänen viimeiseksi ohjaustyökseen. Näyttelijät oli valittu ja ohjaussuunnitelmat tehty. Suunnitelma ei kuitenkaan koskaan toteutunut, sillä Kokkonen menehtyi yllättäen lokakuussa 2008, juuri ennen kuin komedian harjoitusten oli määrä alkaa.
Hetken aikaa oli epäselvää, tullaanko Kokkosen käsikirjoittamaa komediaa koskaan näkemään lavalla. Teatterin koko henkilökunta oli sekaisin ja järkyttynyt ohjaajan äkillisestä poismenosta. Pian kuitenkin päätettiin, että Kokkosen aloittama työ tehdään loppuun, ja näytelmälle etsittiin uusi ohjaaja. Kun Kokkosen kuolemasta oli kulunut viikko, Santeri Kinnusen puhelin soi.
− En joutunut miettimään kauaa, otanko työn vastaan. Ohjaaminen oli kuitenkin kutitellut mieltä jo pitkään, ja tilanne oli sikäli sopiva, että minua ei ollut juuri silloin kiinnitetty mihinkään Kaupunginteatterissa, Kinnunen sanoo.
Esikoisohjauksen tekeminen Komediateatteri Arenassa oli Kinnuselle sikäli luonnollista, että talo oli hänelle ennestään tuttu. Hän oli itse näytellyt Arenan lavalla kerran, ja suuri osa teatterin henkilökunnasta oli hänelle tuttuja muiden töiden kautta. Hän oli myös näytellyt Kokkosen ohjaamana lukuisia kertoja.
Surutyötä lavalla
Kokkosen ex-vaimo Titta Jokinen ja heidän yhteinen tyttärensä Kiti Kokkonen näyttelivät molemmat Ere Kokkoselta kesken jääneessä esityksessä.
Kinnunen kertoo, että Kitin kanssa käytiin jatkuvasti keskusteluja siitä, mikä on hänen jaksamisensa taso. Kitillä kun ei ollut aikaa surra rauhassa isäänsä, vaan esityksen harjoitukset alkoivat lähes suunnitellussa aikataulussa.
− Titta ja Kiti suoriutuivat tehtävästään hienosti. Vaikka näytelmä kertoi Eren henkilökohtaisesta elämästä, Titta ja Kiti suhtautuivat työhönsä objektiivisesti, niin kuin näyttelijöiden pitääkin, Kinnunen kehuu.
Hieno kokemus
− Minun ei ollut tarkoitus täyttää kenenkään saappaita, vaikka minut pyydettiinkin Eren tilalle. Alusta asti oli selvää, että lähdin tekemään omaa ohjausta, Kinnunen selittää.
− Oli kuitenkin jännittävää lähteä ohjaamaan Eren henkilökohtaista tekstiä. Yhtään vähemmän jännittävää siitä ei tehnyt se, että lavalla olivat Titta ja Kiti.
Kinnunen kertoo nauttineensa ohjaajan työstä ja kokevansa, että onnistui siinä hyvin. Ei olekaan ollenkaan mahdoton ajatus, että Kinnusen ohjaamia näytelmiä nähtäisiin Arenassa tulevaisuudessakin.
− Sikäli mikäli aikaa riittää, niin mikä ettei.