Sanoinkuvaamaton tuska riepotteli Iivo Niskasta – kisan jälkeinen episodi alleviivasi tyhjän miehen olemuksen

Iivo Niskasen kommentit palkintoseremonian jälkeen 2:12
Videolla Iivo Niskasen kommentit mitaliseremonian jälkeen.

Iivo Niskasesta paistoi 15 kilometrin perinteisen kisan jälkeen tuska, jota oli vaikea kuvailla sanoin.

Se ei ollut pelkkä pettymys, eikä se ollut perisuomalainen ketutus. Niskasen yli velloi jatkuvana hyökyaaltona niiden yhdistelmä, johon oli sekoittunut valtava tyhjyyden tunne. Hän haki katseelleen paikkaa välillä pöydästä, välillä katonrajasta ja hieroi samalla pipoaan ja etuhiuksiaan vasten otsaa. Hän vaikutti siltä, että olisi halunnut samaan aikaan olla hiljaa ja samaan aikaan huutaa täyttä huutoa. Silmätkin kostuivat tämän tästä.

Niskasen sisäinen ristiriita johtui ennen kaikkea suksivalinnasta. Hänellä oli valmiina kahdet hyvät sukset, joista hän valitsi ne, joissa oli hieman vähemmän pitoa. Lopputulos oli se, että niissä kohdissa, joissa hän oli ajatellut ratkaista kisan, hommasta ei tullut mitään. Nousuissa ei ollut riittävästi pitoa.

– Aika paljon käsien varassa ja ylävartalon varassa oltiin. Erittäin raskas kisa ja pajatso on aivan tyhjä. Kaikki jäi ladulle, yhtään kovempaa suoritusta en olisi voinut tehdä, Niskanen sanoi pronssimitalistina.

Niskanen sanoo, että kumpikin suksipari, joista hän valitsi, oli täydellisen tuntuinen. Jos hän olisi valinnut toisin, sitten luisto olisi voinut olla huonompi. Jossittelu teki tuskasta vielä raastavampaa.

– Lähinnä otan tämän kaiken omaan piikkiini. Oli mahdollisuus valita se toinen.

Hänelle jäi maku, että kisa ei ollut omassa hallinnassa. Tappiota tuli mäissä, paitsi niissä nousuissa, joissa oli varjoa.

– Sininen latu tuli vähän paremmin mitä punainen, jonka piti olla vahvuus, hän huokaisi.

– Se on ainut harmitus, etten pystynyt hiihtämään mäkiä niin kuin parhaimmillani hiihdän.

Kisan jälkeen johtajalle varatulle tuolille rojahtaneelta Niskaselta tultiin nykimään kädestä hänen energiajuomatölkkiään. Johtajan tuolissa ei sponsorituotteita saa näkyä, mutta tilanne kuvasti fyysistä ja henkistä tilaa kisan jälkeen.

– En edes tajunnut, että olin missään johtajan tuolilla. Kyllä oli aika tyhjä olo, hän hymähti.

Lue myös:

    Uusimmat