Sanitaatiovuosi nostaa esille vessan tärkeyden

Kun intialainen Usha Chaumar oli seitsemänvuotias, hän alkoi kiertää äitinsä kanssa talosta taloon keräämässä ulosteita. Kymmenenvuotiaana hän oli jo naimisissa mutta jatkoi samaa nöyryyttävää työtä anoppinsa kanssa.

Palkkaa Chaumar sai 300 rupiaa eli alle 4,5 euroa kuussa.

- Meitä kohdeltiin huonosti, nyt 33-vuotias nainen kertoo.

- Jos minulla oli jano, sain sentään vettä, mutta ihmiset välttivät koskettamasta minua.

Arviolta 700 000 intialaista on tällä hetkellä alistettu ulosteenkerääjiksi.

Nämä ihmiset ovat yhteiskunnan alimpia hylkiöitä, kastittomia, joita monet intialaiset eivät halua lähelleen. Heidät pidetään loitolla niin kouluista kuin temppeleistäkin, ja heidän ajatellaan saastuttavan ruuat ja juomavedet.

Ammattikoulutus pelastaa

28-vuotiaana Chaumar sai muutettua kohtalonsa. Hyväntekeväisyysjärjestö Sulabh International antoi hänelle ammattikoulutusta ja töitä.

Uusiin työtehtäviin kuuluu maustekurkkujen ja välipalojen valmistusta, kirjailua, kauneudenhoitoa ja kynttilöiden tekoa. Palkka on 2000 rupiaa eli 30 euroa kuussa. Se riittää jo siihen, että Chaumarin kolme lasta pääsevät kouluun.

Vapaa-ajallaan nainen hankkii uudella ammattitaidollaan lisäansioita.

- Samat ihmiset jotka ennen välttelivät minua tulevat nyt vapaaehtoisesti minun kotiini pyytämään, että tekisin heille maustekurkkuja tai kirjailisin koristeita heidän sariinsa.

Myös moni Chaumarin kohtalotoveri on päässyt ammattikoulutuksen ansiosta elämään ihmisarvoista elämää. YK:n arvion mukaan Sulabh-järjestö oli vuoteen 2006 mennessä pelastanut jo noin 60 000 ulosteenkerääjää.

Vessa parantaa elämänlaatua

Jos kaikilla olisi kunnolliset vessat, ulosteenkerääjiäkään ei tarvittaisi. Tästä tavoitteesta ollaan kuitenkin vielä kaukana: YK:n mukaan eri puolilla maailmaa noin 2,6 miljardia ihmistä elää ilman kunnon vessaa.

Määrää vähentääkseen Sulabh-järjestön perustaja, intialainen Bindershwar Pathak on kehittänyt maakuoppiin perustuvan vessan, joka on hänen mukaansa yksinkertainen ja edullinen ja toimii tarvittaessa jopa ilman vettä.

Pathakin vessoja on myyty Intian lisäksi Afganistaniin ja 15 maahan Afrikassa, ja suunnitelmissa on laajentaa toimintaa muuallekin. Perusmalleista on erihintaisia ja erilaisiin olosuhteisiin soveltuvia versioita.

Sulabh kouluttaa myös muurareita rakentamaan vessoja heidän kotialueillaan saatavilla olevista materiaaleista.

Myös Suomessa on keskusteltu wc-kehitysavun antamisesta. Suomalaisilta kesämökeiltä tutut kompostoivat kuivakäymälät toimisivat myös niissä kehitysmaiden kolkissa, joista puuttuu viemäröinti.

Kuivakäymälä voisi pelastaa ihmishenkiä, sillä se estää ulosteita sekoittumasta jäteveteen ja aiheuttamasta tautiepidemioita. Ripulitaudit ovat alle 5-vuotiaiden toiseksi yleisin kuolinsyy, ja valtaosa niistä johtuu saastuneesta vedestä.

(MTV3-STT-AFP)

Lue myös:

    Uusimmat