Saksalainen oikotie tohtoriksi: Kopioi väitöskirja

Sen jälkeen, kun entisen puolustusministerin Karl-Theodor zu Guttembergin väitöskirja osoittautui lähes kokonaan plagiaatiksi, kopioväitöskirjojen metsästämisestä on Saksassa tullut pienimuotoinen kansallisurheilu. Maahan on perustettu erilaisia wiki-sivustoja, joissa haravoidaan ja esitellään toinen toistaan tunnetumpien saksalaisten plagioituja väitöskirjoja.

Zu Guttenbergin jälkeen toistakymmentä poliitikkoa on jo joutunut plagiaattimetsästäjien hampaisiin. Muiden muassa tunnettu liberaaleja edustava europarlamentaarikko Silvana Koch-Merin joutui luopumaan tohtorin oppiarvosta opinnäytteestä löytyneiden selkeiden kopiointien vuoksi.

Plagiaatteja vastaan jo vuosia taistelleella berliiniläisellä mediaprofessorilla Debora Weber-Wulffilla on kristallinkirkas selitys sille, miksi juuri Saksassa on törmätty niin paljon härskiin kopiointiin.

- Saksalaiset rakastavat titteleitä. Tohtorit laittavat tittelinsä talojensa nimikyltteihin ja oppiarvo löytyy jopa henkilöllisyystodistuksesta, Weber-Wulff muistuttaa.

Hänen mukaansa väitöskirjan tekeminen ja tohtorin oppiarvon saaminen on hyvin usein edellytys, jos Saksassa haluaa päästä johtaville paikoille politiikassa tai talouselämässä.

Vain aatelinen tai tohtori on jotain

- Sanotaan, että esimerkiksi konsulttiyhtiöissä pitää olla joko aatelinen tai tohtori. Vasta silloin on jotain. Siksi niissä uraa luovat hankkivat itselleen tohtorin oppiarvon keinolla millä hyvänsä, Weber-Wulff jatkaa.

Karl-Theodor zu Guttenberg on aatelinen, mutta halusi silti välttämättä myös tohtorin tittelin. Hänen väitöskirjastaan yli 90 prosenttia oli enemmän ja vähemmän törkeää plagiointia. Myös talousministerinä toiminut zu Guttenberg yritti ensin kiistää plagioinnin, mutta joutui lopulta kuluvan vuoden maaliskuussa eroamaan puolustusministerin tehtävistä.

- Zu Guttenbergin tapaus on ainutkertainen ja myös pysyy sellaisena: rankimpana ja tunnetuimpana plagiointitapauksena, Vroniplag wiki-sivuston perustaja Martin Heidingsfelder sanoo.

- Kyllä hänen täytyi tietää, mitä hän tekee. Niihin teksteihin, joita hän on ottanut muilta, hän on lisännyt 74 kohdassa sanan "tietysti" tehdäkseen niistä omiansa, Weber-Wulff paheksuu.

Hänen mukaansa on vaikea arvioida, miten suuri osa saksalaisista väitöskirjoista on plagioituja. Joka tapauksessa uusia tapauksia ilmenee koko ajan, kun vanhoja lähdeteoksia digitalisoidaan. Toisaalta wiki-sivustojen aktiiveille tulee myös toimeksiantoja, joissa pyydetään tutkimaan mahdollisia väärinkäytöksiä.

Väärinkäytöksiä kaikkialla

- Kaikkialla, mihin me olemme tökänneet sormemme, olemme myös löytäneet väärinkäytöksiä. Se on se, mikä tässä kauhistuttaa, Weber-Wulff murehtii.

Poliitikot puhuvat mielellään ajojahdista ennen muuta siksi, että nimenomaan oikeisto menetti yhden valovoimaisimmista keulakuvistaan, kun zu Guttembergin oli pakko erota.

- Nämä ihmiset ovat itse päättäneet väitellä ja he ovat myös päättäneet turvautua plagiointiin. Siksi heidän pitää vastata itse virheistään. He eivät voi syyttää meitä, jotka olemme paljastaneet näitä väärinkäytöksiä, Martin Heidingsfelder tähdentää.