Perheensä kolmatta lasta odottanut Inkinen oli raskausviikolla 24+3, ja lääkäri oli antanut luvan lähteä lomailemaan.
Heti ensimmäisenä yönä matka kuitenkin muuttui selviytymiskertomukseksi, kun Inkisen lapsivedet menivät. Perhe soitti ambulanssin ja onnekkaasti samaan aikaan lomalla ollut miehen sisko tuli vahtimaan perheen poikia.
Sitten alkoi pyöritys: läheinen sairaala ei kyennyt synnytystä hoitamaan, vaan Inkinen piti siirtää 130 kilometrin päähän toiseen sairaalaan. Tämä kuitenkin maksaisi pariskunnalle 1041 euroa. Pariskunta ei kuitenkaan ollut lähtiessään ottanut mukaansa muuta kuin puhelimet, passin ja hieman käteistä.
Epätoivoisessa tilanteessa Mikko pyysi siskoaan soittamaan heidän matkaoppaalleen, joka voisi auttaa kaoottisessa tilanteessa.
– Matkatoimistosta todettiin vain tylysti, ettemme ole heidän matkallaan. Meille olisi riittänyt pienikin kädenojennus. Se ei olisi ollut heiltä iso juttu tehdä, Inkinen kertoo.
Kukaan ei voinut auttaa
Lopulta Inkiset pääsivät sairaalasta luvatessaan palaavansa maksamaan laskun. He joutuivat kuitenkin ravaamaan useammassa sairaalassa, ennen kuin päätyivät viimein paikkaan, joka pystyi heitä hoitamaan. Kukaan ei osannut heille neuvoa, mitä tehdä.
– Olimme tuntemattomassa maassa, osaamatta kieltä. Soitin Turkissa kaikille tahoille joiden kuvittelin voivan auttaa: suurlähetystöön, Kelaan, sossuun, Lastenklinikoiden kummeille. Kukaan ei voinut auttaa. Punainen Risti ja Kirkon ulkomaanapu sanoivat voivansa auttaa myöhemmin, mutta apua tarvittiin heti, Inkinen luettelee.
Samalla perheen pojat olivat kuitenkin yli 100 kilometrin päässä ja Mikon siskon loma oli loppumassa. Inkinen soitti äidilleen, joka otti ensimmäisen lennon Turkkiin.
Samalla selvisi, ettei If matkavakuutuksesta huolimatta ollut valmis korvaamaan hoitokuluja. Syntymätön lapsikin oli vakuutettu, mutta ennen 29 raskausviikkoa syntyneet eivät kuulu korvauksen piiriin. Korkeintaan raskaudesta aiheutuneet ensiapuluonteiset hoitokulut korvattaisiin enintään yhden viikon ajalta.
– En olisi lähtenyt matkalle, jos olisin tiennyt asian, Inkinen kertoo.
Pako Suomeen
Jennin ja Mikon tilanne oli epätoivoinen: sairaalalasku jatkoi kasvamistaan, eikä ollut varmuutta, pystyykö sairaala hoitamaan syntyvää keskosta sen vaatimalla tavalla. He päättivät pyrkiä Suomeen.
Ambulanssilentoja tarjoavan yhtiön avulla matka Suomeen onnistuikin. Hinta oli kuitenkin kova: lento maksoi 30 000 euroa, jota varten Jennin veli otti lainaa.
Jenni ja Mikko saapuivat Tyksiin aamuyöllä 3. kesäkuuta. Säde-vauva syntyi seuraavana aamuna kiireellisellä sektiolla painaen 635 grammaa ja ollen 31 senttiä pitkä.
Säde eli 28 päivää.
"Kuinka kenellekään voi käydä näin?"
– En olisi koskaan uskonut, että kenellekään voisi käydä näin. Mietin, uskooko tarinaamme kukaan kun en itsekään sitä meinaa uskoa. Ajauduimme tilanteeseen, jossa kaikista pyynnöistämme huolimatta kukaan ei auttanut, Inkinen kertoo.
Kun auttaa eivät voineet auttaa sen enempää auttajaksi profiloituneet järjestöt kuin suurlähetystötkään, miettii Inkinen, mitä ihmettä asialle olisi voinut tehdä.
– Olen ajatellut, että suurlähetystöt ovat turvaamassa Suomen kansalaisia ulkomailla. Nyt en ole niiden tarkoituksesta niin varma, hän toteaa.
Ainoita auttajia oli Ulkoministeriön konsuliasioiden yksikön Jussi Tanner, joka yritti soittelemalla selvittää asioita. Vaikka avusta ei Turkissa ollessa ollut suurta apua, oli hänestä suuri apu jälkeenpäin. Tanner otti yhteyttä If:iin, minkä vaikutuksesta If suostui rajatusti korvaamaan sairaalakuluja.
– Aika erikoista, että vaaditaan korkeampaa tahoa ennen kuin jotain rupeaa tapahtumaan, Inkinen toteaa.
Inkinen on tehnyt If:in päätöksestä valituksen. Lääkärilausunnon mukaan todennäköisin syy lapsiveden menoon oli Inkisen saama bakteeri, jonka vakuutuksen pitäisi kattaa.
Menetetyn lapsen taakan lisäksi perheellä on nyt kannettavanaan lähes 50 000 euron suuruiseksi kasvanut lasku.
Säde-vauvan tapauksesta uutisoi ensimmäisenä Iltalehti.