Perheensä kolmatta lasta odottanut Inkinen oli raskausviikolla 24+3, ja lääkäri oli antanut luvan lähteä lomailemaan.
Heti ensimmäisenä yönä matka kuitenkin muuttui selviytymiskertomukseksi, kun Inkisen lapsivedet menivät. Perhe soitti ambulanssin ja onnekkaasti samaan aikaan lomalla ollut miehen sisko tuli vahtimaan perheen poikia.
Sitten alkoi pyöritys: läheinen sairaala ei kyennyt synnytystä hoitamaan, vaan Inkinen piti siirtää 130 kilometrin päähän toiseen sairaalaan. Tämä kuitenkin maksaisi pariskunnalle 1041 euroa. Pariskunta ei kuitenkaan ollut lähtiessään ottanut mukaansa muuta kuin puhelimet, passin ja hieman käteistä.
Epätoivoisessa tilanteessa Mikko pyysi siskoaan soittamaan heidän matkaoppaalleen, joka voisi auttaa kaoottisessa tilanteessa.
– Matkatoimistosta todettiin vain tylysti, ettemme ole heidän matkallaan. Meille olisi riittänyt pienikin kädenojennus. Se ei olisi ollut heiltä iso juttu tehdä, Inkinen kertoo.
Kukaan ei voinut auttaa
Lopulta Inkiset pääsivät sairaalasta luvatessaan palaavansa maksamaan laskun. He joutuivat kuitenkin ravaamaan useammassa sairaalassa, ennen kuin päätyivät viimein paikkaan, joka pystyi heitä hoitamaan. Kukaan ei osannut heille neuvoa, mitä tehdä.
– Olimme tuntemattomassa maassa, osaamatta kieltä. Soitin Turkissa kaikille tahoille joiden kuvittelin voivan auttaa: suurlähetystöön, Kelaan, sossuun, Lastenklinikoiden kummeille. Kukaan ei voinut auttaa. Punainen Risti ja Kirkon ulkomaanapu sanoivat voivansa auttaa myöhemmin, mutta apua tarvittiin heti, Inkinen luettelee.
