Tapion vaimo vei perheen vauvan Japaniin ja katkaisi kaikki välit – isä ja tytär tapasivat uudestaan kahdeksan vuotta myöhemmin

Oululaisen Tapio Tarvaksen ex-vaimo vei perheen tyttövauvan Japaniin ja katkaisi yhteydet tuoreeseen isään. Isä ja tytär tapasivat toisensa uudestaan vasta tyttären ollessa 8-vuotias.

Tapio Tarvas, 42, tapasi japanilaisen ex-vaimonsa muutama vuosi ennen tyttären syntymää. Tapaamisen aikaan nainen työskenteli Suomessa. 

Ystävän avulla sovituista treffeistä alkanut suhde kehittyi vähitellen ihastuksesta seurusteluun. Kun nainen alkoi odottaa lasta, pariskunta meni naimisiin. Pari halusi sinetöidä suhteensa, jotta lapsi saisi kummankin maan kansalaisuuden. 

– Katsoimme avioliiton olevan lapsen etujen kannalta paras ratkaisu. Alusta asti oli molemmille selvää, että lapsi halutaan pitää ja aiomme asua yhdessä Suomessa, Tarvas toteaa. 

Tytär syntyi Japanissa 

Äiti halusi synnyttää lapsen japanilaisen perinteen mukaisesti omassa kotimaassaan suvun naisten parissa. 

Tarvas tapasikin tyttärensä ensimmäisen kerran vasta, kun meni hakemaan lasta ja ex-vaimoa takaisin Suomeen. Matka oli ajoitettu niin, että lentäminen oli lapsen kannalta turvallista.  

Katso myös: Suomalaisäiti kaappasi lapsen Italiaan. Dmitri Huikkonen kertoo, kuinka sai lapsensa takaisin.

6:49

Tarvaksen mukaan nainen ilmoitti pian Suomeen tulon jälkeen, että hän haluaa mennä käymään Japanissa lapsen kanssa. Tarvas epäili naisen olevan Suomessa alakuloinen eikä halunnut päästää vaimoaan matkaan yksin ja lähti mukaan. 

Kun Tarvas suuntasi takaisin Suomeen, hän oli siinä uskossa, että äiti ja tyttö tulevat pian perässä. 

Pysäyttävä tieto tuli sähköpostilla

Kun tytär ja hänen äitinsä olivat olleet Japanissa muutaman viikon, Tarvas sai vaimoltaan pysäyttävän sähköpostin. Viestissä luki, että he eivät aio palata Suomeen. 

Sen jälkeen Tarvas ei saanut vaimoonsa enää mitään yhteyttä. Huoli kasvoi, tuore isä pelkäsi lapsen hyvinvoinnin puolesta. 

Epätoivoinen isä oli yhteydessä suomalaisiin ministereihin, kansanedustajiin ja suurlähetystöön. Japani ei ollut vielä tuolloin ratifioinut Haagin lapsikaappaussopimusta, eikä siitä syystä kaappausasioissa keskusviranomaisena toimivasta oikeusministeriöstä ollut apua.  

Isän mukaan konkreettista apua ei tullut mistään. Vastaukset olivat pääosin tylyjä ja lohduttomia.

– Niitä sai odotella pitkään ja sitten ne olivat sellaisia hyvin virallisia. Todettiin, että tilanne on hankala ja mukava, että olit yhteydessä.

Tarvas mietti myös rikosilmoituksen tekoa, mutta päätti, että ei olisi valmis mahdollisesti mutkikkaaseen oikeusprosessiin.

– Ne esimerkit, mitä löysin vastaavanlaisista oikeudenkäynneistä Japanista, eivät olleet johtaneet mihinkään. Se, että lapsi olisi niin saatu Suomeen, olisi ollut lottovoittoon verrattavissa. 

"Kukaan ei halunnut tehdä mitään"

Tarvas otti myös yhteyttä Japanin parlamenttiin, joskin piti sitä lyhimpänä oljenkortenaan. Miehen yllätykseksi parlamentista vastattiin seuraavana päivänä, joskin konkreettista apua ei sieltäkään tullut. 

– Tuli semmoinen tunne, että kukaan ei halua tehdä mitään. Omista oikeuksista ei saanut mistään tietoa. 

– Vallalla oli kokemukseni mukaan ajatus, että lapsella on joka tapauksessa parempi olla äitinsä kanssa, Tarvas jatkaa. 

Kun Tarvas sai vinkin olla yhteydessä Kaapatut lapset ry:hyn, tilanne alkoi selvitä.

Yhdistyksestä kehotettiin ottamaan yhteyttä vielä ulkoministeriöön. Ulkoministeriön konsuliasioiden yksikkö oli yhteydessä lähetystöön, josta soitettiin äidille. 

– Lopulta he saivat selville, että äiti ja lapsi ovat elossa ja voivat tilanteeseen nähden hyvin. 

Oma äiti tilanteessa tukena 

Tarvas uskoo, että kaikkein tärkein ihminen asian ratkaisun kannalta oli hänen oma äitinsä. Tarvas matkusi Japaniin yhdessä äitinsä kanssa, kun tyttären syntymästä oli kulunut vajaa vuosi. 

– Alkuvaiheessa ainoa, joka sai yhteyden vaimooni, oli äitini. Hän myös ilmoitti vaimolleni, että tulemme käymään heidän luonaan.  

Tarvas kertoo miettineensä tuolloin, olisiko poliisi heitä vastassa Japanissa. 

– Saimme siellä käydä, mutta se ei vielä johtanut mihinkään. 

Tyttären paluu Suomeen 

Tytär tuli ensimmäisen kerran Suomeen 8-vuotiaana vuonna 2017. Tarvas ei osaa selittää, miksi äiti tuolloin suostui tuomaan tytön Suomeen.

– Luulen, että lapseni äiti on kipuillut vuosien varrella omien ajatustensa kanssa, ja tilanteet ovat vaihdelleet nopeasti. Jossain vaiheessa tytär itsekin alkoi kiinnostua Suomesta. Sekin saattoi puskea asiaa eteenpäin. 

Kun tytär tapasi isänsä ensimmäistä kertaa lentokentällä, tunnelma oli jännittynyt. 

– Hän tuli koneesta melkein viimeisenä ja ehdin jo ajatella, onko tämä jokin julma pila ja onko minua huijattu.

Tarvas muistaa edelleen, miten hyvältä tuntui, kun näki tyttären tulevan lentokoneesta. Tapaaminen oli kuitenkin jännittynyt.

– Ehkä oli niin, että kumpikin meistä pelkäsi kiintyä toiseen, kun tiesi, että pian joutuu taas eroamaan.  

Kommunikaatiota vaikeutti sekin, että tytär ei puhunut suomea kuin muutaman sanan. Tarvas sen sijaan ei puhu japania, joten he kommunikoivat englanniksi.

– Normaalisti vanhemmat voivat sanoa lapselleen, kuinka paljon häntä rakastaa ja kuinka tärkeä tämä on. Tällaisessa tilanteessa se ei ole niin helppoa. Odotan vieläkin päivää,  jolloin voin kertoa omin sanoin, mitä vuosien varrella on tapahtunut. 

Korona muutti tilannetta huonompaan

Tytär on käynyt Suomessa kaikkiaan kolmena kesänä. Täällä hän on tavannut paitsi isänsä myös tämän uuden perheen. 

– Kun hän lähti täältä viimeksi, hän sanoi tulevansa ensi kesänä uudestaan ja ottavansa isomman matkalaukun. Mutta sen jälkeen ei ole paljon kuulunut. 

Nyt tilanne on jäissä myös osittain koronan takia, eikä yhteydet ex-vaimoon ole juuri parantuneet. 

– Voi olla, että menee kuukausia ennen kuin sieltä saa vastauksen. Sitten puolen vuoden päästä saattaa tulla yhtäkkiä valokuva tai kaksi. Tuntuuhan se aika pahalta.

Tärkeintä, että lapsella on kaikki hyvin 

Vaikka Tarvaksen ajatukset ex-vaimosta eivät aina ole olleet järin lämpimiä, tärkeintä on, että lapsella on kaikki hyvin. 

Erityisen tärkeä hetki oli, kun Tarvas sanoi ex-vaimolleen, että ei hyväksy hänen tekojaan, mutta antaa ne anteeksi.

– Viha ei tee hyvää kenellekään. Se pitää jättää taakse ja keskittyä rakastamaan yhteistä lasta. Olen kiitollinen siitä, että hän on huolehtinut tytöstä. 

Tarvas ei uskalla toivoa liikoja, eikä aio enää edistää prosessia viranomaisten kautta. Hän toivoo, että tytär haluaisi itse syventää suhdetta aikuistuessaan.

– Tässä kymmenen vuoden aikana on tottunut siihen, että minkään ei voi ajatella olevan pysyvää. Yritän kuitenkin pitää tyttäreen yhteyttä ja toivon, että myös hän haluaa olla yhteyksissä vanhempana.

Katso myös: Kuusivuotiaana isänsä kaappamaksi joutunut Nora Dadi kertoo koskettavan tarinansa.

20:04

Videot

Uusimmat

Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja