Muut lapset juoksevat leikkipuistossa, mutta 2,5-vuotias Olivia istuu hiekkalaatikolla, eikä pääse liikkeelle. Synnytyksen piti olla normaali, mutta toisin kävi. Olivia ei välttämättä koskaan kykene kävelemään omin avuin. Äiti Hanna pohtii, mikä on lapsen terveyden hinta.
Olivia oli Hannalle ja tämän miehelle pitkään toivottu lapsi. Edellinen raskaus oli päättynyt epäonnisesti keskenmenoon.
Hannan raskaus Oliviaa odottaessa sujui kaikin puolin normaalisti. Noin kuukausi ennen synnytystä Hanna sai tosin tietää, että lapsi oli kohdussa perätilassa.
– Lapsi yritettiin kääntää, mutta se ei onnistunut. Kätilöopistolla synnytyslääkärit kuitenkin sanoivat, ettei mitään hätää olisi, vaan synnytys sujuisi turvallisesti. Mitään riskejä he eivät käyneet läpi, eikä sektion mahdollisuudesta edes keskusteltu, Hanna kertoo.
Olivia syntyi elottomana. Synnytyslääkärit aloittivat kiireellisesti elvytyksen, jonka jälkeen Olivia vietiin teho-osastolle Helsingin Lastenklinikalle. Siinä välissä Hannan mies ehti nähdä Olivian vain pikaisesti hengityslaitteessa. Hanna itse joutui istukanpoistoleikkaukseen ja näki tyttärensä vasta seuraavana päivänä pyydettyään siirtoa Naistenklinikalle.
– Kamalinta oli, kun emme aluksi edes tienneet, selviäisikö Olivia. Odotimme ainakin kaksikymmentä minuuttia tietoa siitä, oliko hän elossa.
Muutaman päivän kuluttua synnytyksestä vanhemmat kutsuttiin Lastenklinikalle katsomaan Olivian magneettikuvia. Niistä selvisi, että hänen aivoissaan oli vaurio motoriikan alueella.
– Sitä ennen minulle oli puhuttu Kätilöopistolla vain lievistä komplikaatioista. Nyt sain kuulla, että tyttärelläni on pysyvä aivovaurio.
Hanna alkoi tutkia sairaalasta saamistaan papereista tarkempia tietoja synnytykseen liittyen ja alkoi epäillä, että aivovaurio oli mahdollisen hoitovirheen tulos.
– Neuvolassa minulle sanottiin, ettei minun ensisynnyttäjänä olisi pitänyt synnyttää lasta perätilassa. Papereista selvisi myös, ettei Olivialle annettu synnytyksen jälkeen viilennyshoitoa, joka olisi voinut auttaa.
Hanna teki vahinkoilmoituksen Potilasvakuutuskeskukselle. Kun tapauksen käsittely viivästyi, hän päätti turvautua lakimiehen apuun.
"Olen monesti miettinyt, mikä on lapsen terveyden hinta"
Lakiasiaintoimisto Suomen Potilasvahinkoapu Oy:n perustajan Joni Siikavirran mukaan vastaavanlaisissa tilanteissa lakimieheen kannattaa olla yhteydessä mahdollisimman ajoissa – viimeistään, kun asia on siirtymässä Potilasvakuutuskeskuksesta Potilasvahinkolautakuntaan, missä asiat useimmiten lopullisesti ratkaistaan. Tässä vaiheessa lakimies pystyy tarjoamaan tehokasta apua, ja myös kuluriski on pienin.
Siikavirta toimi Hannan perheen lakimiehenä. Hän kertoo, että ensin lautakunnassa päätetään, onko kyseessä korvattava potilasvahinko. Tässä tapauksessa oli. Lautakunnan päätöksen mukaan KTG-käyrä oli ollut poikkeava puolentoista tunnin ajan ennen synnytystä, ja synnytyslääkäreillä olisi ollut aikaa hätäsektioon noin neljäkymmentä minuuttia.
Nyt käsittelyssä on se, mitä korvauksia ja miten paljon perhe saa. Siikavirta arvioi, että korvaukset saattavat nousta jopa miljoonaluokkaan. Siitä summasta lakimiehen hinta on vain pieni murto-osa, eikä Hannan mielestä ammattimaisen avun hyötyä voi edes mitata rahassa.
– Olen monesti miettinyt, mikä on lapsen terveyden hinta. Miten on mahdollista, että kahden synnytyslääkärin toimenpiteen seurauksena potilasturvallisuus voidaan laiminlyödä näin vakavasti? Yksi huono päätös vaikuttaa tyttäreni elämään ikuisesti, hän toteaa ja lisää:
– Olen myös syyllistänyt itseäni tapahtuneesta ja miettinyt, olisinko voinut tehdä asialle jotain. Olisiko minun pitänyt osata vaatia sektiota jo silloin, kun tieto perätilasta tuli?
Hanna uskoo, että lakimiehen apu oli hänen perheelleen välttämätön. Kaiken selvittämiseen omillaan ei yksinkertaisesti ollut voimia, eikä välttämättä edes mahdollisuutta.
– Maallikkona ei saa käsiinsä kaikkia lausuntoja. Lakimiehemme hankki poikkeuksellisen hyviä lausuntoja eri asiantuntijalääkäreitä, jotka puolsivat potilasvahinkoa. Harva myöskään tietää, mihin kaikkeen potilaalla on oikeus. Itsekin tiesin vain, että jotakin väärää on tehty.
Siikavirta on samaa mieltä. Tärkein apu, jonka lakimies voi potilasvahingon kohdalla tarjota, on nimenomaan seikkaperäinen selvitystyö.
– Mitä huolellisemmin asiat pengotaan, sitä varmemmin asiakas saa tapahtuneesta oikeanlaiset korvaukset, Siikavirta toteaa.
Hänen mukaansa asiat kannattaa selvittää tarkkaan etenkin silloin, kun kyseessä on työkyvyn menetys tai mikä tahansa pysyvä vamma.
– Monet kokevat, että korvausten hakeminen on taistelua tuulimyllyjä vastaan, mikäli Potilasvahinkokeskuksesta tulee kielteinen päätös. Asiaan perehtyneen lakimiehen avulla voi kuitenkin saada muutoksen asiaan. Ei siis kannata luovuttaa.
Pitkä ja raskas prosessi
Hanna kertoo, että ulkopuolisen silmin Olivia on pieni, terve tyttö.
– Ihmiset tosin saattavat ihmetellä, miksi Olivia liikkuu eri tavalla tai ei nouse hiekkalaatikolla ylös hakemaan leluja, hän lisää.
Olivialta puuttuu tasapaino, joten hän joutuu käyttämään liikkumisessa apuvälinettä, dallaria. Aivovaurion aiheuttamat vammat ovat elinikäiset, mutta niiden vakavuus on vasta selviämässä.
– Olivia tiedostaa jo, ettei kaikki ole hyvin. Raastavinta on nähdä, kuinka hän katsoo, kun muut lapset lähtevät juoksemaan, eikä itse pysty samaan.
Hanna on lyhentänyt työpäiviään voidakseen hoitaa Oliviaa, ja päiväkodissa apuna on henkilökohtainen avustaja. Motoriikan kehityshäiriön takia Olivian lihaksisto tarvitsee säännöllistä ohjattua fysioterapiaa.
– Meille motoriset liikkeet ovat itsestään selviä, mutta Olivia joutuu toistamaan ja harjoittelemaan liikkeitä, jotta lihasmuisti kehittyy. Riippuu täysin kuntoutuksesta, miten hän pystyy tulevaisuudessa kävelemään. Joka tapauksessa hän tulee tarvitsemaan tukivälineitä, mutta on epävarmaa, onnistuuko kävely itsenäisesti lainkaan, Hanna sanoo.
Prosessi synnytyksestä tähän päivään on ollut pitkä ja raskas, mutta Hannan mukaan myös kaiken vaivannäön arvoinen. Suremiseen ei ole ollut aikaa, vaan sen Hanna on miehensä kanssa käyttänyt Olivian kuntouttamiseen ja asioiden hoitamiseen.
– Kaikki työ on tehty sitä varten, jotta voin jonain päivänä sanoa Olivialle, että me teimme kaiken voitavan.
Hannan ja Olivian nimet on muutettu.