Pirkanmaan saattohoitokodin johtaja Tiina Surakka neuvoi Studio55.fi-lähetyksessä, kuinka kuolevaan ihmiseen pitäisi suhtautua.
— Yksi tärkein keino on nimenomaan se, että ihminen kohdataan omana henkilönään. Hän ei ole syöpäsairas tai neurologinen potilas vaan esimerkiksi Markku tai Tiina, Pirkanmaan saattohoitokodin johtaja Tiina Surakka neuvoi.
Hän oli hoitanut kuolevia ihmisiä sairaalassa ennen johtajan pestiä. Silti hänelle oli epäselvää, miten saattohoitokodissa käyttäydytään.
— En tiennyt, voinko sanoa hyvää huomenta, hyvää päivää tai näkemiin, koska ajattelin, voiko kuolevalle ihmiselle sanoa sellaista, Surakka sanoi.
Nyt Surakka hymyilee ajatuksilleen, sillä eihän kuoleva ihminen ole yhtään sen erilaisempi kuin hän itse. Hän on itsekin kuoleva ihminen, vaikkei vielä tiedä kuolemansa ajankohtaa.
Ihmisten kanssa osaa keskustella oikealla tavalla, kun heidät kohtaa. Pirkanmaan saattohoitokodissa käy paljon päiväkotilapsia esiintymässä, ja he osaavat suhtautua luonnollisesti sairaaseen ihmiseen.
— Sitä mennään silittämään ja kysytään, että ootko kipiä ja toinen vastaa, että oon kipiä, niin se riittää. Ja sitten taas lauletaan ja hymyillään ja ollaan siellä. Tämä on semmoinen (asia), jossa me voisimme ottaa lapsista mallia, Surakka totesi.
Klikkaa kuvaa ja katso päivän lähetyksestä, miten kuolevan ihmisen omaiset huomioidaan.
Nämä ovat suomalaisten saattohoitopotilaiden viimeiset toiveet
Saattohoitopotilas Lumikki: Tältä tuntuu, kun elämä on lopussa
Näin kuolema kohdataan Suomessa – Olisitko sinä valmis?
Näitä viittä asiaa ihmiset katuvat eniten kuolinvuoteellaan
Tällaista on saattohoitokodin arki kuoleman läheisyydessä
Lumikki luopui syöpähoidoista: Näin valmistaudun kuolemaan
Tässä ovat maailman oudoimmat viimeiset toiveet ja testamentit