Pirkanmaan saattohoitokodin johtaja Tiina Surakka on tullut sinuiksi kuoleman kanssa. Työ kuolevien potilaiden hyväksi vie suurten kysymysten äärelle. Kuinka kuolema kohdataan, ja kuinka sen kanssa voi elää?
Saattohoitopotilaiden parissa työskentelevä Tiina Surakka kertoo, että osa potilaista ottaa kuoleman vastaan pelonsekaisin tuntein, osa helpottuneena.
– Toiset ovat kiinnostuneita tietämään, mitä kuollessa tapahtuu, toiset taas suunnittelevat hautajaisiaan. Sitten on kieltäjiä, jotka eivät halua kuulla koko sanaa eivätkä puhua siitä. Toiset käsittelevät kuolemaa uskonnon kautta, Tiina kuvailee.
Saattohoidossa ei paeta ahdistavia kysymyksiä. Myös hoitajien on oltava valmiita kohtaamaan kuolema avoimesti.
– Alalle hakeutuvat ihmiset näkevät kuoleman luonnollisuuden. Tärkeintä on, että siinä ei ole mitään mystistä, se on luonnollinen osa elämää, Tiina ajattelee.
– Sen näkee, kun katsoo luonnon kiertokulkuakin.
Tiina on oivaltanut, mikä on kuoleman hetkellä ihmiselle tärkeintä.
– Ei mitään mammonaa viedä täältä mukana, vaan tärkeintä on oma mielikuva, että on tehnyt jotain hyvää, että elämä on ollut merkityksellistä. Jokainen haluaa kokea, että oma elämä on ollut merkityksellistä.
