Kesälomalla erot vähävaraisten ja rikkaiden perheiden välillä korostuvat. Lomansa harrastusten ja ulkomaanmatkojen parissa viettävät oppilaat palaavat syksyllä kouluun uusia kokemuksia rikkaampina – toisilla ei taas ole juuri mitään kerrottavaa.
Oppimisessa tärkeintä on kuitenkin kodin tuki, muistuttavat MTV Uutisille puhuneet opettajat.
Aihe nousi esille jo toukokuussa 2016, kun MTV kertoi suurista eroista köyhien ja rikkaiden perheiden lasten kesälomissa. Vuoden luokanopettajaksi valittu Maarit Korhonen kirjoitti Verkkouutisten blogissa, ettei köyhä lapsi ei tee kesällä mitään.
Vaikka kesällä tuloerot saattavat korostua, erilaiset tausta näkyvät koulussa ja oppimisessa laajemminkin.
– Erilaiset perhetaustat näkyvät väkisinkin. Triviaalilla tasolla ne näkyvät vaatteissa, älypuhelimissa ynnä muussa sellaisessa, toteaa pääkaupunkiseudun yläkouluissa ja lukioissa yli 10 vuotta opettanut Pekka.
Yleisimmin rahaan liittyviä ongelmia aiheuttavat leirikoulut ja muut retket. Lukiossa kaikilla opiskelijoilla ei välttämättä ole varaa oppikirjoihin.
– Varsinkin maahanmuuttajataustaisilla on usein taloudellisia ongelmia, ei ole esimerkiksi varaa ostaa oppikirjoja. Pyrin auttamaan heitä esimerkiksi antamalla kirjan käyttöön, kertoo opettajana 32 vuotta työskennellyt Ritva.
Ritva ja Pekka eivät halua antaa haastattelua omalla nimellään.
– Ratkaisut taloudellisiin ongelmiin löytyvät yleensä koulusta tai sosiaalihuollosta. Koulu on voinut tukea teatterikäyntiä, jos se on liittynyt opiskeluun, Ritva jatkaa.
– Myös lukuvuoden lopussa stipendejä myönnettäessä perheen taloudellista tilannetta on toisinaan käytetty lisäperusteena, Pekka lisää.
Raha ei ratkaise
Tekemisen puute kesälomalla ei ole pelkästään tylsää, vaan tekee myös tauon oppimiseen.
Matkustelu ja monipuoliset vapaa-ajan harrastukset tukevat koulussa opittua ja saattavat motivoida uuden oppimiseen. Yhteys kotiolojen, vapaa-ajanviettomahdollisuuksien ja oppimisen välillä ei kuitenkaan ole täysin suoraviivainen.
– Oppiminen on aika monimutkainen ja kokonaisvaltainen prosessi, joten ihan suoria yhtäläisyysmerkkejä perhetaustan tai vapaa-ajanviettotapojen ja oppimisen välille on vaikea vetää, pohtii Pekka.
– On kuitenkin selvää, että perheen tuella ja vapaa-ajanviettotavoilla on merkitystä. Olennaista on se, että koululle ja kotitehtäville varataan riittävästi aikaa. Jos oppilas treenaa kahdeksan kertaa viikossa, mutta löytää silti päivittäin riittävästi aikaa koulun asioille, niin kaikki on kunnossa. Jos kodista taas tulee edes epäsuoraa viestiä, että ei siihen koulunkäyntiin kannata liikaa satsata, niin kyllä se pikaisesti heijastuu myös oppimiseen.
Opettajat haluavat muistuttaa, ettei varallisuus ole kaikki kaikessa. Perheen varallisuutta laajemmin koulun arjessa näkyvät esimerkiksi kodin asenteet. Oppimisen kannalta vapaa-ajanviettoa keskeisempää onkin oppilaan kotoaan saama tuki.
– Myös köyhästä kodista voi tulla vahva tuki koulunkäyntiin, ja rikas kotitausta ei tarkoita automaattisesti hyvää kodin ja koulun yhteistyötä, Pekka muistuttaa.
Hyvä opettaja hyödyntää oppilaiden kokemuksia
Oppilaiden erilaisten perhetaustojen ja vaihtelevien vapaa-ajanviettomahdollisuuksien huomioiminen on opettajille jatkuva haaste.
Syksyisin keskustelua on herättänyt muun muassa se, saako oppilailta kysellä heidän kesälomistaan.
Useimmat opettajat kokevat kesälomasta keskustelemisen luontevaksi tavaksi aloittaa uusi lukuvuosi. Oppilaat myös kertovat kokemuksistaan mielellään.
– Kyselen yleensä aina lomien, työharjoitteluiden tai muiden sellaisten jälkeen oppilailta, mitä he ovat tehneet ja missä he ovat olleet. Kyselen myös harrastuksista ja siitä, mitä he aikovat tehdä tulevaisuudessa. Oppilaat yleensä juttelevat näistä asioista mielellään, kertoo 34 vuotta yläkoulu- ja lukioikäisiä opettanut Anne.
– Oppilaat tuovat harrastuksiaan ja vapaa-aikaansa koulussa usein melko voimakkaasti esiin.
Loman jälkeen on varsin tavallista vaihtaa kuulumisia ja keskustella, kuka on ollut missäkin loman aikana, toteaa myös Pekka.
– Erot ovat suuria. Jotkut perheet käyvät joka talvi Thaimaassa tai Rukalla, joillekin jo Hämeenlinna on kaukana, Pekka muistuttaa.
Oppilaiden taustoja ja omia kokemuksia ei siis tarvitse systemaattisesti jättää huomiotta. Parhaimmillaan oppilaiden omia kokemuksia voi hyödyntää opetuksessa hyvin hedelmällisellä tavalla.
– Hyvä pedagogi käyttää työssään oppilaan hyväksi kaikkea sitä tietoa, mitä hänellä on oppilaasta. Tähän liittyy tietysti myös kotitausta, mutta asiassa pitää olla hienovarainen. Oppilaan yksityisasioita ei pidä kailottaa koko luokalle edes silloin, kun oppilas on itse ottanut niitä esiin, Pekka toteaa.
Aina oppilaat eivät välttämättä tuo taustojaan esiin, vaikka syytä ehkä olisi. Silloin opettajan tehtävänä on olla läsnä sekä pitää silmät ja korvat auki.
– Pyrin kohtelemaan opiskelijoita samalla tavalla, mutta olen oppitunneilla läsnä herkällä korvalla ja katseella – eli tarvittaessa keskustelen esille nousseista asioista. Lisäksi tähtään siihen, että minua olisi helppo lähestyä, Ritva kiteyttää.
Artikkeli on Helsingin yliopiston Avoimen yliopiston Journalistinen työ -kurssin lopputyö, joka on tehty yhteistyössä Mediahubin kanssa.