Koulujen alku on herättänyt vilkasta keskustelua peruskoulun uusien opetusmenetelmien ja modernien oppimisympäristöjen ongelmista.
Useat eri mediat ovat uutisoineet lasten, vanhempien ja opettajien tyytymättömyydestä. Huolenaiheina ovat olleet muun muassa opetuksen puute ja lasten kyvyttömyys keskittyä meluisassa ympäristössä.
Yle kertoi torstaina kuudesluokkalaisesta tytöstä, jonka koulumenestys alkoi kärsiä uusia oppimismenetelmiä hyödyntävässä koulussa. Tyttö koki, että hänelle annettiin liikaa vastuuta asioiden oppimisesta. Lopulta hän vaihtoi koulua heikentyneiden arvosanojensa vuoksi.
Opetushallituksessa on huomattu, että jostain kenkä puristaa.
– Viime päivien uutisoinnista saa käsityksen, että oppilaat ovat oman onnensa nojassa opetustilanteessa, ja näinhän sen ei pitäisi olla, sanoo opetusneuvos Marjo Rissanen STT:lle. Hän on Opetushallituksen perusopetus- ja varhaiskasvatusyksikön päällikkö.
Opetushallitus laatii perusopetussuunnitelma perusteet, jotka toimivat pohjana kuntien ja koulujen omille opetussuunnitelmille. Kouluissa on siis omat työskentelykäytännöt, jotka perustuvat valtakunnallisiin perusopetuksen tavoitteisiin ja sisältöihin.
Taustalla osallistuvan kansalaisen malli
Rissasen mukaan keskustelussa on esitetty kritiikkiä etenkin lasten itseohjautuvuutta kohtaan, vaikka kaikilla ei ole käsitystä siitä, mitä se oikeastaan tarkoittaa.
Itseohjautuvuus on esimerkiksi sitä, että opettaja ohjaa lasta kehittämään oppimistaitoja. Opettaja neuvoo, miten lapsi voi itse löytää tietoa ja miten sitä voi käyttää ongelmien ratkomiseen.
Rissanen painottaa, ettei vastuuta uuden oppimisesta voi sysätä lapselle. Opettajalla on yhä päävastuu opetuksesta.
– Opettajan täytyy huomioida oppilaan oma kehitystaso ja ikäkausi päättäessään, minkä verran vastuuta voidaan lapselle antaa.
Itseohjautuvuuden taustalla on Rissasen mukaan ajatus osallistuvasta kansalaisesta. Sitä, mikä on alakoulua käyvälle pikkukansalaiselle sopiva määrä vastuuta, onkin vaikea sanoa.
Rissasen mukaan ekaluokkalainen tarvitsee vielä paljon opettajan opastusta ihan perusasioissa: miten koulussa ollaan, miten kuunnellaan toisia ja miten saa itse puheenvuoron.
Sopiva määrä valinnanvapautta voi olla esimerkiksi se, että lapsi päättää itse, miten hän hoitaa annetun tehtävän.
– Itse näen, että kaiken pitää olla suunniteltua. Opettajilla pitää olla pedagoginen lähtökohta ja näkemys, mihin toiminnalla pyritään, jotta se on tarkoituksenmukaista oppilaan kannalta.
Pulpetittomuus ei ole pakko
Myös uudenlaiset oppimisympäristöt ovat saaneet moitteita. Ilta-Sanomat kertoi lauantaina opettajasta, jonka mielestä avoimet oppimisympäristöt ovat haitallisia paitsi lapsille myös opettajille. Opettajan mukaan opettajien aika kuluu lapsilauman kaitsemiseen, eikä itse opetuksesta tahdo tulla mitään.
Moderneja avoimia oppimisympäristöjä yhdistää monesti esimerkiksi se, että lapset saavat itse valita paikkansa ja oma pulpetti puuttuu. Perinteistä luokkahuonetta ei ole, vaan tiloja muunnellaan esimerkiksi erilaisilla verhoilla ja kotarakennelmilla.
– Esimerkiksi tilojen akustiikka on noussut esille. Tilat voivat olla rauhattomia. Kun oppimisympäristöjä suunnitellaan, on tärkeää, että ne toimivat hyvin, ovat turvallisia ja innostavat oppimaan, Rissanen sanoo.
Mikään ei kuitenkaan pakota kouluja luopumaan tavallisesta luokkamuotoisesta opetuksesta. Rissanen korostaa, että kaikissa kouluissa täytyy joka tapauksessa olla opetukseen ja eri oppiaineisiin soveltuvat tilat. Hänen mukaansa oppiminen on kouluissa ydinasia, ja kaiken muun ympärillä on tuettava sitä.
Opettajakaan ei huomaa kaikkea
Rissanen toivoo ongelmatilanteissa kotiväeltä oma-aloitteisuutta koulun suuntaan. Vanhempien on kerrottava opettajalle, jos lapsi saa harteilleen liian paljon vastuuta tai tämä ei koe saavansa riittävästi opetusta.
– Jos vanhemmat havaitsevat, että omalla lapsella on liian vaikeita tehtäviä tai että koulussa ei mene hyvin, on otettava yhteys opettajaan ja kouluun. Sitten voidaan käydä läpi, mitä asialle voidaan tehdä.
– Oppilaat ovat erilaisia. Toiset tarvitsevat enemmän huomiota ja toiset vähemmän. Voihan olla, ettei opettaja tiedä, että oppilas kokee saaneensa liian vähän huomiota. Hyvä kodin ja koulun välinen yhteistyö on tärkeää oppilaiden koulutyön onnistumisen kannalta, Rissanen muistuttaa.