Rusin jutun kysymysmerkit

Vastauspohdinta: Supon Moilasen taholta myönnettiin epäselvyydet korteissa, mutta tutkinnanjohtajan mukaan muut seikat puoltivat esitutkinnan aloittamista. Stasin kortistojen epäluotettavuudesta on kerrottu DDR:n ulkomaanvakoilun päällikön Marcus Wolffin vuonna 1977 ilmestyneessä kirjassa "Kasvoton mies", mutta salissa supon vt. päällikkö Petri Knape sanoi ettei ole lukenut sitä.

Kysymys 5: Yksi Moilasen mainitsema keskeinen esitutkinnan aloittamista puoltava seikka oli Peter Kellerin puhuttelu noin viikkoa ennen kuin esitutkinta virallisesti aloitettiin. Mitä "Pekka"-koodinimen (siis Jukka Rusin) itäsaksalainen hoitaja Peter Keller oikein sanoi toukokuussa 2002? Moilasen mukaan hän oli vahvistanut Alpo Rusin olleen kontakti, mutta myöhemmin Keller kiisti tämän. Miksi? Miksi Kellerin puhuttelusta ei tehty muistiinpanoja?

Vastauspohdinta: Oikeudessa kuultu Supon osastopäällikkö Harri Sarvanto oli paikalla kun Saksan viranomaiset puhuttelivat Kelleriä. Näitä kysymyksiä käsiteltiin oikeudessa suljetuin ovin, joten siitä ei ole tietoa onko näihin saatu vastauksia.

Kysymys 6: Supo selkeästi epäili Alpo Rusin siirtyneen KGB-kontaktiksi vuonna 77. Oikeustalon käytävällä supon vt. päällikkö totesi, että KGB:n arkistoihin ei ole päästy. Supolla on kuitenkin ollut laajaa seurantaa 70-80-luvulla neuvostokontakteista: Onko niissä jotain vihjetietoa, joka on vaikuttanut stasi-epäilyyn? Miten luotettavia ja kattavia supon rekisterit ovat? Ovatko ne parempia kuin stasin rekisterit?

Vastauspohdinta: Näihinkään ei ole saatu vastauksia - ei ehkä ole kysyttykään. Epäselväksi jäi myös se mihin Seppo Nevala oli viitannut presidentti Ahtisaaren kanssa käymässään keskustelussa, jonka muistiinpanojen mukaan Rusi kävi pyydykseen vuonna 76. Mihin pyydykseen? Tuskin kuitenkaan supon. Mihin tämä perustui?

Ja vielä: Tässä jutussa törmätään ristiriitaan, jossa vastakkain on epäillyn oikeus saada tietoa siitä mihin vakoiluepäily perustuu ja valtion turvallisuuspoliisin toiminnan turvaaminen.

Toki suojelupoliisin toiminnan edellytys on, että toiminta on luottamuksellista ja salaista, mutta toisaalta myös tämän tyyppisestä erityisen vakavasta ja julkisuudessa kohua herättäneestä rikoksesta epäillyn on voitava saada tietää mihin epäilyt perustuvat.

Vihjetieto on vihjetietoa, mutta jos isossa jutussa ja ennemmin tai myöhemmin 100-prosenttisen varmasti julkisuuteen päätyvässä jutussa aloitetaan esitutkinta, niin vastavakoilumaailmassakin poliisinkin pitää olla varma, että sen tueksi voidaan esittää julkisesti pitävät perusteet - ilman että suojelupoliisin julkisuuslaissa määritelty ns. "maailmanlaajuinen luottamus" kärsii.

Rusin jutussa vastauksia on jäänyt piiloon liian paljon.

Jos ja kun esitutkinnan julkisuusvaatimukset ja tiedustelumaailman salaisuusvaatimukset ovat niin pahasti törmäyskurssilla suojelupoliisin alalla, niin tässä on tietysti olemassa melko järkevä vaihtoehto.

Supo hankkii tietoa sekä torjuu vakoilua ja terrorismia, mutta ei itse tutki rikoksia. Rikostutkinnan hoitaa keskusrikospoliisi. Esitutkintakynnys ylittyy, jos keskusrikospoliisin tutkinnanjohtaja niin arvioi. Silloin kokemusta rikostutkinnasta on ainakin enemmän.