Taantuma häämöttää, mutta vuoden 2009 talousromahdusta ei tulla näkemään, kirjoittaa talouselämän vaikuttaja Risto E. J. Penttilä kolumnissaan.
Anja Kauranen (nykyinen Snellman) julkaisi 1990-luvulla kirjan Pelon maantiede. Koronaviruksen koettelemassa maailmassa teemana on pelon taloustiede.
Pelko ei yllätä. Keskuspankit osaavat arvioida rahan määrää markkinoilla, mutta ne eivät osaa arvioida pelon määrää ihmisyhteisöissä. Taloustieteilijät osaavat mallintaa kansantalouksia, mutta eivät epidemioita.
Englannin keskuspankin entisen pääjohtajan Mervyn Kingin väite siitä, että olemme siirtyneet radikaalin epävarmuuden aikaan, ei kaivanne lisäperusteita. Nähtäväksi jää, onko hän oikeassa myös siinä, että keskuspankkien käyttämät makrotalouden mallit ovat auttamattomasti vanhentuneita.
Mitä siis tiedämme? Onko edessä finanssikriisin veroinen talouskriisi?
Lähdetään liikkeelle perusasioista. Kansainvälisen valuuttarahaston (eli IMF:n) mukaan maailmantalous on ollut toisen maailmansodan jälkeen taantumassa neljä kertaa vuosina 1975, 1982, 1991 ja 2009. Olemmeko matkalla kohti viidennettä?
Taloustieteilijät käyttävät termiä taantuma, kun kansantalous supistuu kahtena kvartaalina (eli kuutena kuukautena) peräkkäin. Yllättävää kyllä, mutta maailmantalouden taantumasta ei ole yhtä selvää määrittelyä. IMF:n puhuu pitkästä talouden heikkenemisestä ympäri maailmaa. Koska maailman väkiluku kasvaa koko ajan, aletaan maailmantalouden taantumasta yleensä puhua, jos globaali kasvu jää alle 2,5 prosentin parin kvartaalin ajan. (Lama taas on pitkittynyt, syvä taantuma.)
"Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan." Ennen vanhaan nämä Anna Kareninan alkusanat pätivät myös nousukausiin ja taantumiin. Taantumat olivat erilaisia, nousukaudet toistensa kaltaisia. Tänään tilanne on toinen. Olemme kokeneet ennätyspitkän maailmantalouden nousukauden, mutta kasvu on ollut huomattavasti alhaisempaa kuin aiempien nousukausien aikana. Kysymys kuuluu, mitä tapahtuu seuraavaksi?
Yksi hyödyllinen tapa lähestyä tulevaisuutta on miettiä tilannetta skenaarioiden kautta: millaisia vaihtoehtoisia kehityskulkuja tai tulevaisuuksia edessämme voi olla ja miten niihin pitäisi valmistautua.
AInakin yksi kvartaali menee penkin alle
Koronaviruksen osalta kannattaa miettiä kolmea vaihtoehtoa.
Ensimmäinen skenaario maailmantaloudelle on niin sanottu terävä V. Historiassa epidemioiden aiheuttamat taantumat ovat kaikki olleet tämän muotoisia. Se on yleisin olettamus myös nyt. Tämän tarkoittaisi, että seuraavat pari kuukautta ovat vielä vaikeaa. Sitten helpottaa.
Toinen vaihtoehto on laiska U, jossa alhaalla ollaan pitempään ja kasvu käynnistyy vasta ensi vuoden puolella.
Kolmas vaihtoehto on pitkä L. Eli mennään nopeasti alas ja pysytään siellä pitkään. Tähän vaihtoehtoon ei riitä pelkkä koronavirus. Se edellyttää täydellistä myrskyä. Sen elementtejä olisivat pakolaiskriisi Turkin ja Euroopan rajalla, Kiinan talouden hyytyminen, Iranin hallituksen kaatuminen, EU:n ja Britannian kauppaneuvottelujen kaatuminen ja USA:n aloittamat Euroopan vastaiset pakotteet. Mahdollista tällainen rajuilma on, mutta on vaikea nähdä, että nämä kaikki huonot uutiset toteutuisivat yhtä aikaa.
Sekä viranomaisten että yksittäisten yritysten on kuitenkin järkevää valmistautua kaikkiin näihin skenaarioihin.
Tällä hetkellä oma arvioni lähitulevaisuudesta on tämä: ainakin yksi kvartaali menee penkin alle. Todennäköisesti kaksi. Suomen kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että tämän vuoden kasvuluvut tulevat olemaan lähempänä nollaa kuin ykköstä. Mutta onko edessä vuoden 2009 kaltainen romahdus? Ei.
Finanssikriisi oli systeemikriisi. Koko pankkijärjestelmä halvaantui. Koronakriisi on tuotanto- ja kysyntäkriisi. Palautuminen siitä on paljon nopeampaa kuin systeemikriisistä. Kun ihmiset palaavat työpaikoille, alkaa tuotanto rullata. Kun matkustuskiellot perutaan, alkavat yritysten edustajat ja turistit matkustamaan.
Koronavirus jättää jälkensä
Jälkiä koronakriisi tulee jättämään. Vaikka nousu alkaisi jo tämän vuoden puolella, on nähtävissä ainakin pari varmaa pidemmän aikavälin seurausta. Ensiksi: korot pysyvät alhaalla entistä pidempään. Toiseksi: valtiot velkaantuvat entistä pahemmin. Nämä eivät ole mitään pikkujuttuja. Korot ovat olleet epäterveen alhaalla jo pitkään, eikä maailma ole koskaan ollut yhtä velkaantunut kuin tänään. Näiden kahden trendin jatkuminen lisää velkakriisin riskiä tulevaisuudessa.
Eikä siinä kaikki. Koronavirus voi tehdä tyhjäksi Presidentti Trumpin uudelleen valinnan. Tämä tapahtuisi, jos Yhdysvaltain talous sakkaisi pahasti tai demokraatit onnistuisivat syyttämään Trumpia kriisin huonosta hoidosta.
Koronakriisin vakavin pitkäaikainen vaikutus on, että jakautuminen kolmeen erilliseen talousalueeseen vahvistuu. Eurooppa, Pohjois-Amerikka ja Aasia irtaantuvat toisistaan kasvavalla vauhdilla. Menemme kohti kolmea omavaraisuutta tavoittelevaa talousaluetta. Tämä on haaste suomalaiselle vientiteollisuudelle.
Mitä tavallinen suomalainen voi tehdä? Paras keino pelon voittamiseen on hengittää rauhallisesti nenän kautta sisäänpäin. Sitä suosittelen kaikille. Se nopeuttaa myös talouden elpymistä koronakriisin helpottaessa.
Risto E. J. Penttilä on konsulttitoimisto Nordic West Officen toimitusjohtaja ja osakas.