Taantuma häämöttää, mutta vuoden 2009 talousromahdusta ei tulla näkemään, kirjoittaa talouselämän vaikuttaja Risto E. J. Penttilä kolumnissaan.
Anja Kauranen (nykyinen Snellman) julkaisi 1990-luvulla kirjan Pelon maantiede. Koronaviruksen koettelemassa maailmassa teemana on pelon taloustiede.
Pelko ei yllätä. Keskuspankit osaavat arvioida rahan määrää markkinoilla, mutta ne eivät osaa arvioida pelon määrää ihmisyhteisöissä. Taloustieteilijät osaavat mallintaa kansantalouksia, mutta eivät epidemioita.
Englannin keskuspankin entisen pääjohtajan Mervyn Kingin väite siitä, että olemme siirtyneet radikaalin epävarmuuden aikaan, ei kaivanne lisäperusteita. Nähtäväksi jää, onko hän oikeassa myös siinä, että keskuspankkien käyttämät makrotalouden mallit ovat auttamattomasti vanhentuneita.
Mitä siis tiedämme? Onko edessä finanssikriisin veroinen talouskriisi?
Lähdetään liikkeelle perusasioista. Kansainvälisen valuuttarahaston (eli IMF:n) mukaan maailmantalous on ollut toisen maailmansodan jälkeen taantumassa neljä kertaa vuosina 1975, 1982, 1991 ja 2009. Olemmeko matkalla kohti viidennettä?
Taloustieteilijät käyttävät termiä taantuma, kun kansantalous supistuu kahtena kvartaalina (eli kuutena kuukautena) peräkkäin. Yllättävää kyllä, mutta maailmantalouden taantumasta ei ole yhtä selvää määrittelyä. IMF:n puhuu pitkästä talouden heikkenemisestä ympäri maailmaa. Koska maailman väkiluku kasvaa koko ajan, aletaan maailmantalouden taantumasta yleensä puhua, jos globaali kasvu jää alle 2,5 prosentin parin kvartaalin ajan. (Lama taas on pitkittynyt, syvä taantuma.)