Koronaviruksen leviämistä Suomessa on pyritty hillitsemään historiallisesti poikkeuksellisilla liikkumisrajoituksilla vasta reilun viikon ajan, ja nyt jo moni meistä kyselee, milloin tämä loppuu. Terveydenhuollon kapasiteetin turvaaminen on ymmärrettävä selitys valituille toimille, joiden tavoitteena on tautihuipun tasaaminen – mutta kuinka pitkään, kysyy professori Jarno Limnéll Aalto-yliopistosta.
Björn Wahlroos sai aikaan pienen kohun sanoessaan Talouselämän haastattelussa, että ihmishenkien ja eurojen keskinäinen arvottaminen on vaikeaa. Donald Trump aiheutti puolestaan paheksuntaa Yhdysvalloissa ehdottamalla koronan leviämisen estämiseen tähtäävien poikkeustoimien purkamista. Myös Trump perusteli näkemystään taloudella.
On selvää, että nyt nähdyt rajoitukset vaikuttavat talouteen negatiivisesti. Kyse ei ole pelkästään siitä, etteivät kuluttajat voi pitää palvelusektorin rattaita pyörimässä. Kun uusi normaali on kerran viikossa kauppaan, vaikuttaa se myös mielialoihin ja sitä kautta kuluttamiseen ja yleiseen tulevaisuudenuskoon.
Helsingin pormestari Jan Vapaavuori tiivisti tämän hyvin perjantaina 27.3. Helsingin Sanomissa: "Sosiaalinen kriisi on vaikeuksistamme ehkä haastavin. Talousongelmat aiheuttavat suoraan myös suuria sosiaalisia ongelmia."
Pelon ilmapiiri lamauttaa yhteiskunnan
Kyse ei ole pelkästään euroista. 1990-luvun lamasta opimme, että taloudellinen katastrofi vaatii ihmishenkiä siinä missä viruskin. Kun kaikesta pitää leikata, eniten kärsivät he, jotka ovat jo valmiiksi heikoimmassa asemassa.