Moni pikkuongelma jäisi pieneksi, jos ihmiset osaisivat lukea toisiaan. Olemme kuitenkin yleensä innokkaampia tulkitsemaan muiden eleitä, kertoo neuvottelutaidoista kirjan kirjoittanut ex-huumepoliisi Sami Sallinen.
Kuvitellaanpa tilanne: puoliso A tulee kotiin raskaan päivän jälkeen. Tiukan palaverin jäljiltä otsa on edelleen rypyssä.
Puoliso B istuu jo mukavasti sohvalla. Hän vilkaisee eteiseen, näkee rakkaansa kasvot ja tekee välittömästi arvion: jaa, taas sillä on otsa rypyssä.
Puoliso A puolestaan huomaa kumppanin tuijottavan. Ahaa, täällä ovat taas nuo tiukat huulet odottamassa!
– Kumpikaan ei sano mitään, vaan kumpikin vain vetää johtopäätöksen siitä, että huono ilta on tulossa. Näin käy neuvottelussakin helposti, Sami Sallinen sanoo.
– Tulkitsemme toisia huomattavasti herkemmin kuin itseämme. Tulkitsemme, miten toinen kommunikoi, millaisia äänensävyjä tai -painoja hän käyttää, mutta unohdamme, millaisia signaaleja itse lähetämme.
Kommunikoinnin kolme yleisintä ongelmaa:
- Osapuolet eivät puhu toisilleen siten, että tulisivat ymmärretyksi.
- Osapuolet eivät kuuntele toisiaan. Sen sijaan he keskittyvät inttämään omaan asiaansa.
- Osapuolet ymmärtävät toisiaan väärin.
