Moni pikkuongelma jäisi pieneksi, jos ihmiset osaisivat lukea toisiaan. Olemme kuitenkin yleensä innokkaampia tulkitsemaan muiden eleitä, kertoo neuvottelutaidoista kirjan kirjoittanut ex-huumepoliisi Sami Sallinen.
Kuvitellaanpa tilanne: puoliso A tulee kotiin raskaan päivän jälkeen. Tiukan palaverin jäljiltä otsa on edelleen rypyssä.
Puoliso B istuu jo mukavasti sohvalla. Hän vilkaisee eteiseen, näkee rakkaansa kasvot ja tekee välittömästi arvion: jaa, taas sillä on otsa rypyssä.
Puoliso A puolestaan huomaa kumppanin tuijottavan. Ahaa, täällä ovat taas nuo tiukat huulet odottamassa!
– Kumpikaan ei sano mitään, vaan kumpikin vain vetää johtopäätöksen siitä, että huono ilta on tulossa. Näin käy neuvottelussakin helposti, Sami Sallinen sanoo.
– Tulkitsemme toisia huomattavasti herkemmin kuin itseämme. Tulkitsemme, miten toinen kommunikoi, millaisia äänensävyjä tai -painoja hän käyttää, mutta unohdamme, millaisia signaaleja itse lähetämme.
Kommunikoinnin kolme yleisintä ongelmaa:
- Osapuolet eivät puhu toisilleen siten, että tulisivat ymmärretyksi.
- Osapuolet eivät kuuntele toisiaan. Sen sijaan he keskittyvät inttämään omaan asiaansa.
- Osapuolet ymmärtävät toisiaan väärin.
Sallinen on entinen huumepoliisi ja väkivaltarikostutkija, joka kirjoitti yhdessä 20 vuotta Poliisin valmiusyksikkö Karhussa työskennelleen Harri Gustafsbergin kanssa teoksen Taktinen neuvottelu, Hallitse haastavat kohtaamiset (Otava 2021). Se antaa työkaluja hankaliin neuvottelutilanteisiin.
