Kerran opittu taito ei koskaan täysin ruostu. Kuulostaako tutulta? Uskonpuute vanhaan viisauteen saattaa iskeä, kun mieleen nousevat koulun liikuntatunnit ja luistelu – etenkin, jos edellisestä kerrasta luistimilla on kulunut vuosia tai vuosikymmeniä.
Hyvin opeteltu taito iskostuu selkärankaan, mutta harva ylläpitää luistelutaitojaan, ja moni on pyörähdellyt jäällä viimeksi peruskoulun liikuntatunneilla. Luistelun uudelleenaloittaminen ei kuitenkaan koskaan ole liian myöhäistä. Jäälle päästyä olo ei välttämättä ole kuin taitoluisteluprinsessa Kiira Korvella, mutta alkujäykkyys ja hutera olo vaihtuvat nopeasti onnistumisen riemuun. Vakuutamme, että luistelu on edelleen yhtä hauskaa kuin lapsena.
Ennen kaunokkien jalkaan vetämistä on hyvä kerrata muutamat luistelun peruskuviot.
Eteenpäin luistelu
Niin helpolta kuin se kuulostaakin, ei jäällä eteneminen ole aivan yksinkertaista. Aloita siis rauhallisesti. Potkaise vauhtia vuorojaloin ja etene omaan tahtiisi. Huomaat, että meno alkaa sujua yllättävän nopeasti.
Kukkokävely
Tunnetaan myös ankkakävelynä. Aseta luistimiesi kannat lähelle toisiaan ja ota pieniä askelia eteenpäin. Kehittää tasapainoa ja opetetaan vasta luistelua aloitteleville pienokaisillekin.
Piparkakku- ja makkaraliuku
Ota hieman vauhtia ja liu'u sen jälkeen molemmilla jaloilla eteenpäin. Piparkakkuja tehdessä liu’utaan polvista joustaen haara-asentoon ja palataan sieltä varpaat sisäänpäin käännettynä takaisin alkuasentoon. Jäähän muodostuu piparkakun reunaa muistuttavaa kuviota. Makkaraliu'ussa jalkoja ei tuoda yhteen, vaan painopistettä vaihdetaan puolelta toiselle, jolloin luistinten terät jättävät jäähän aaltomaista jälkeä.
Yhden jalan liuku
Ota vähän vauhtia ja nosta toinen jalka jäästä taaksepäin ja liu'u eteenpäin yhden jalan varassa. Koukista tukijalkaa, jolloin pysyt paremmin pystyssä.
