Ihmisten suhtautuminen kaupunkieläimiin on muuttunut parissakymmenessä vuodessa.
Suomen kaupungeissa viihtyy entistä enemmän sellaisia eläimiä, joita ei vielä viime vuosituhannella juurikaan näkynyt kerrostalojen varjoissa. Taustalla on monenlaisia selittäviä tekijöitä.
Kaupunkiympäristöt tarjoavat sellaisia ravinnonlähteitä, joista monet eläimet hyötyvät, kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojola.
– Huomattava osa kaupunkien ravinnon runsastumisesta on epäsuorasti ihmisten mukanaan tuomaa: tehdään entistä enemmän istutuksia tai jätehuollossa on puutteita. Esimerkiksi varislinnut löytävät kaiken, mikä ihmisiltä jää, vaikkei niitä olisi tarkoitus ruokkia.
Kojolan mukaan joidenkin lajien kaupungistumista selittää populaatioiden runsas kasvu. Esimerkiksi valkohäntäpeurakannan kooksi arvioitiin 1990-luvulla 10 000 yksilöä, kun nykyään määrä on noin 120 000.
Näin voimakkaan kasvun seurauksena on luonnollista, että eläimiä näkyy entistä enemmän myös kaupunkiympäristöissä.
Turun yliopiston ympäristötieteen lehtorin Timo Vuorisalon mielestä tärkein syy eläinten kaupungistumisen taustalla on se, että ihmiset suvaitsevat niitä selvästi paremmin kuin vielä 20 vuotta sitten, eikä monien eläinten tarvitse enää pelätä ihmistä.
Vuorisalo nostaa esille Naantalista keväällä nälkiintyneenä löydetyt ketunpoikaset, joiden emo oli jäänyt auton alle ja joista kirjoiteltiin lehdissä.
– Ihmiset olivat ihan lääpällään näihin kettuihin. Jotkut kaupunkieläimet lähestyvät tällä tavalla jopa lemmikin statusta – niiden vaiheita seurataan somessa tai mediassa, ja niille saatetaan antaa jopa nimiä. Maaseudullahan kettua on kautta aikojen pidetty hieman haitallisena otuksena, Vuorisalo huomauttaa.
Jotkut kaupungeissa liikkuvat eläimet ovat vain yksittäisiä, harhautuneita yksilöitä.
Vuorisalon mukaan tällaisia ovat esimerkiksi aina alkukesäisin kaupunkeihin eksyvät edellisen kesän hirvenvasat, jotka emo on vieroittanut. Ne toikkaroivat muutaman viikon paniikissa, kunnes asettuvat sopivampaan elinympäristöön.
