Sakaali ja pesukarhu saattavat jo lähivuosikymmeninä olla osa Suomen eläimistöä. Kultasakaalia on jo tavattu Virossa ja pesukarhua Tanskassa.
Molempien lajien leviämistä Suomeen edistää se, että ilmastonmuutoksen myötä syksyt ja talvet ovat yhä vähälumisempia.
– En pitäisi ihmeellisenä, jos viiden vuoden kuluessa Virolahden riistakamerassa näkyisi sakaali, sanoo tutkijatohtori Markus Melin Luonnonvarakeskuksesta eli Lukesta.
Lajin pysyvä asettuminen Suomeen ei ole Melinin mukaan aivan pian näköpiirissä. Yksikin runsasluminen talvi tekee sakaalin elämän hankalaksi.
Viroon asti levinneen kultasakaalin perinteistä kotiseutua Euroopassa ovat lähinnä Kreikka, Unkari ja Romania. Laji elää myös laajoilla alueilla Aasiassa. Afrikassa taas elävät vaippasakaali ja juovasakaali.
Kultasakaalin säkäkorkeus on 40–45 senttiä eli se on hieman kettua isompi. Se syö muun muassa pikkunisäkkäitä, lintuja ja linnunmunia. Suomen luonnossa se kilpailisi lähinnä ketun ja supikoiran kanssa, mutta voisi saalistaa myös pienten hirvieläinten vasoja.
Villisialle maistuu peruna
Pesukarhu asettuisi Melinin mukaan Suomessa todennäköisesti lähelle ihmisasutusta. Laji on levinnyt Saksasta Tanskaan ja Puolaan, ja jokunen pesukarhu on tavattu Etelä-Ruotsissakin.
