Ankat ovat luonnonmukainen tapa pitää espanjansiruetanakannat kurissa. Samalla ne voivat syventää ihmisten suhdetta luontoon.
Kaksi vuotta sitten Valtteri Aaltonen havahtui siihen, kuinka paljon espanjansiruetanoita heidän kotipihallaan Espoon Tapiolassa yhtäkkiä oli. Niiden hävittäminen oli iljettävää ja brutaalia hommaa, Aaltonen sanoo.
– Keräsimme niitä ämpäreittäin ja selvitimme tapoja tappaa niitä oikein. Se tuntui ihan mielettömältä, mutta se oli pakko tehdä.
Espanjansiruetana on kansallisesti haitalliseksi määritelty vieraslaji, joka voi kasvaa lähes 15 senttimetrin mittaiseksi. Se voi aiheuttaa suuria tuhoja puutarhoissa ja viljelyksillä syömällä hyöty- ja koristekasvien lehtiä, kukkia ja sipuleita. Samalla se valtaa elintilaa Suomessa luontaisesti esiintyviltä lajeilta.
Vuotta myöhemmin Aaltonen tutustui kumppanuusmaatalouteen eli järjestelyyn, jossa viljelijä myy ruokaosakkuuksia kuluttajille ja kuluttaja saa osakkuudellaan tietyn osuuden tilan sadosta itselleen.
Aaltonen löysi Espoosta kumppanuusmaataloutta harjoittavan PieniKylä-nimisen tilan, jossa ruokaa viljellään luonnonmukaisesti. Aaltonen ryhtyi maatilan tilakumppaniksi. Samana kesänä tilalla vieraillessaan hän tapasi tilalla työskentelevän Hani-ankan, joka piti huolen, etteivät espanjansiruetanat, kotilot ja muut tuholaishyönteiset leviä tilan mailla.
– Silloin taisin ensi kertaa kuulla ankkojen käyttämisestä etanaongelman hillitsijöinä.