Raskaana olevat naiset ja turvapaikanhakijoiden lapset eivät saaneet pakolaiskriisin aikana kaikkia terveyspalveluita – eripuraa aiheutti sana "välttämättömät"

Turvapaikanhakijoiden terveydenhuollon ongelmat nousivat esiin vuoden 2015 pakolaiskriisin aikana. Tuolloin turvapaikanhakijat olivat erilaisessa asemassa sen mukaan, mihin päin Suomea heidät sijoitettiin.

Suomalaistutkijat kirjoittavat asiasta tuoreessa Health Policy -lehdessä. Kaikissa kunnissa esimerkiksi neuvolapalveluita ei tarjottu täysimittaisina turvapaikanhakijoiden lapsille, vaikka lain mukaan kaikilla lapsilla on oikeus neuvolakäynteihin. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vierailevan tutkijan Otto Helven mukaan aikuisten palveluissa alueiden välisten erojen syynä taas oli ainakin se, että kunnat tulkitsivat lakia eri tavoin. Lain mukaan vastaanottokeskukset ovat velvollisia järjestämään turvapaikanhakijoiden välttämättömät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut.

Helven mukaan eripuraa aiheutti sana  "välttämättömät". Osa näki, etteivät esimerkiksi äitiysneuvolapalvelut kuulu välttämättömiin palveluihin. Ongelmia aiheutti myös se, että vastaanottokeskuksia perustettiin hurja määrä uusiin paikkoihin, joissa ei ollut aiempaa kokemusta toiminnan järjestämisestä.

Lue lisää: Kymmenet turvapaikanhakijat yrittäneet itsemurhaa – "Itsemurhayritys on yleensä hätähuuto"

Puutteiden korjaus vei vuosia

Kun turvapaikanhakijoiden ja vastaanottokeskusten määrä kriisin jälkeen pieneni, myös ongelmat vähenivät. Siitä huolimatta palvelut toteutuivat vielä vuoden 2017 lopulla osin eri tavoin eri puolilla Suomea. Asia selviää tuolloin vastaanottokeskusten henkilöstölle tehdyistä kyselytutkimuksista.

Tutkimuksissa tarkasteltiin erityisesti lasten ja raskaana olevien naisten tarvitsemaa hoitoa sekä mielenterveyspalveluita. Yhdeksän kunnan alueella turvapaikanhakijalapsille tarjottiin esimerkiksi suppeampia kouluterveydenhuollon palveluita kuin muille koululaisille. Myös mielenterveysongelmien hoidon koettiin olevan osassa kuntia heikkoa. 

Ristiriitaista tuloksissa on Helven mukaan se, että esimerkiksi neuvolakäynneistä olisi juuri vaikeassa tilanteessa oleville turvapaikanhakijaperheille eniten hyötyä.

– Neuvolapalvelujärjestelmä on kaikkein parhaimmillaan tilanteissa, joissa on kuormitusta perheessä.

Vuonna 2017 esiin nousseet ongelmat äitiys- ja lastenneuvolapalveluissa otettiin erityistarkasteluun sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvirassa. Ylitarkastaja Irja Hemmilän mukaan valvonnassa oli vuonna 2018 yhteensä 28 kuntaa. Hemmilä sanoo, että ainakin alaikäisten turvapaikanhakijoiden terveydenhuolto on nyt saatu vastaamaan lainsäädännön vaatimuksia kaikissa kunnissa.

Pitäisikö järjestelmää uudistaa?

Otto Helven mukaan ongelmia voisi ennaltaehkäistä yksinkertaistamalla järjestelmää. Turvapaikanhakijoiden terveydenhuolto toimii Suomessa osin erillään julkisesta terveydenhuollosta.

Vastaanottokeskukset ja yksityiset toimijat tuottavat osan turvapaikanhakijoiden terveyspalveluista. Palveluiden järjestämisestä vastaa sisäministeriö, kun taas kunnalliset terveyspalvelut ovat sosiaali- ja terveysministeriön alla.

– Jos yksiselitteisesti todettaisiin, että turvapaikanhakijoiden terveydenhuolto tulee toteuttaa julkisen sektorin toimesta, me pääsisimme siinä yhteydessä eroon huomattavan suuresta osasta ristiriitoja. 

Maahanmuuttovirasto eri linjalla

Tulosalueen johtaja Olli Snellman Maahanmuuttovirastosta näkee tilanteen osin toisella tavalla. Snellmanin mukaan pakolaiskriisin aikana ongelmia ilmaantui, mutta ne saatiin selätettyä esimerkiksi ohjeistuksilla.

– Tilannehan on ollut jo jonkin aikaa varsin hyvä. 

Snellman sanoo, että suomalaisetkaan eivät välttämättä saa joka puolella Suomea kaikkia palveluita yhtä hyvin ja samalla tavalla. Esimerkiksi mielenterveysongelmiin saattaa joutua jonottamaan apua osassa kuntia hyvin pitkään. 

Snellmanin mukaan vastaanottokeskusten toiminta on hyvin ohjattua ja valvottua, eikä hän näe turvapaikanhakijoiden terveydenhuoltojärjestelmässä suuria muutostarpeita. Hänen mukaansa Health Policyn artikkelissa ei pystytä esittämään uskottavia perusteluja sille, miksi järjestelmä olisi liian repalainen.

– Tämän kirjoituksen ja meidän varsin pitkän kokemuksemme perusteella en olisi kovasti muuttamassa ainakaan vastaanottokeskuksissa annettavan terveydenhuollon roolia, toimintaa, ohjausta tai valvontaa.