Tunnekeskeisen pariterapian tarkoitus on auttaa pareja ymmärtämään, kuinka rakkaus toimii. Tutkijoiden mukaan aikuisten rakkaussuhteella on paljon enemmän yhteistä äidin ja lapsen kiintymyssuhteen kanssa kuin on uskottukaan.
Kaikilla ihmisillä on tarve olla rakastettu ja merkityksellinen. Siksi hakeudumme parisuhteisiin. Kun nainen ja mies kinastelevat lastenhoidosta, roskien viemisestä ja jalkapallon katsomisesta, on taustalla usein kyse paljon suuremmista kysymyksistä: Olenko sinulle omana itsenäni riittävä ja merkityksellinen? Voinko luottaa sinuun? Hylkäätkö minut? Olenko arvojärjestyksessäsi ykkönen?
Konflikteissa tunneyhteys on heikennyt tai katkennut. Pintaan nousee hätä, ettemme ole puolisolle tärkeitä tai riittäviä. Kumppanit reagoivat joko hyökkäämällä tai pakenemalla. Näin syntyy parisuhteen noidankehä: toinen nalkuttaa ja vaatii, toinen välttelee tilannetta. Tunnekeskeisen terapian tavoitteena on rakentaa parisuhteeseen turvallinen tunneside.
Mitä rakkaus on?
Tunnekeskeisen pariterapian kehittänyt kanadalaispsykologi Susan Johnson on Ottawan yliopiston psykologian professori ja Ottawan Pari- ja perheinstituutin johtaja, ja hänet on palkittu työstään alan kehittäjänä.
Johnson esitteli menetelmää Suomessa toukokuussa ja hän kertoo, että seitsemän kymmenestä parista saa tunnekeskeisestä pariterapiasta apua.
Psykologin mukaan tunnekeskeinen pariterapia auttaa puhumaan avoimemmin suhteista, ymmärtämään toisen tarpeita ja sitä, mikä vaikutus itsellä on toiseen. Terapia auttaa myös tunnistamaan negatiiviset kaavat, joihin pariskunnat jumiutuvat.
– Meillä on selkeä tieteellinen malli siitä, mikä on tärkeää rakkaussuhteissa ja mikä määrittää tällaisen suhteen. Olemme tutkineet, mistä aikuisten rakkaussuhteissa on oikeastaan kyse, hän kertoo.
