Rakkauskeksintö: Tieteellinen malli pelastaa parisuhteita!

Kaikilla ihmisillä on tarve olla rakastettu ja merkityksellinen. Siksi hakeudumme parisuhteisiin. Kun nainen ja mies kinastelevat lastenhoidosta, roskien viemisestä ja jalkapallon katsomisesta, on taustalla usein kyse paljon suuremmista kysymyksistä: Olenko sinulle omana itsenäni riittävä ja merkityksellinen? Voinko luottaa sinuun? Hylkäätkö minut? Olenko arvojärjestyksessäsi ykkönen?

Konflikteissa tunneyhteys on heikennyt tai katkennut. Pintaan nousee hätä, ettemme ole puolisolle tärkeitä tai riittäviä. Kumppanit reagoivat joko hyökkäämällä tai pakenemalla. Näin syntyy parisuhteen noidankehä: toinen nalkuttaa ja vaatii, toinen välttelee tilannetta. Tunnekeskeisen terapian tavoitteena on rakentaa parisuhteeseen turvallinen tunneside.

Mitä rakkaus on?

Tunnekeskeisen pariterapian kehittänyt kanadalaispsykologi Susan Johnson on Ottawan yliopiston psykologian professori ja Ottawan Pari- ja perheinstituutin johtaja, ja hänet on palkittu työstään alan kehittäjänä.

Johnson esitteli menetelmää Suomessa toukokuussa ja hän kertoo, että seitsemän kymmenestä parista saa tunnekeskeisestä pariterapiasta apua.

Psykologin mukaan tunnekeskeinen pariterapia auttaa puhumaan avoimemmin suhteista, ymmärtämään toisen tarpeita ja sitä, mikä vaikutus itsellä on toiseen. Terapia auttaa myös tunnistamaan negatiiviset kaavat, joihin pariskunnat jumiutuvat.

– Meillä on selkeä tieteellinen malli siitä, mikä on tärkeää rakkaussuhteissa ja mikä määrittää tällaisen suhteen. Olemme tutkineet, mistä aikuisten rakkaussuhteissa on oikeastaan kyse, hän kertoo.

– Tarvitsemme turvallisen tunnesiteen. Siitä rakkaudessa on kyse. Olemme nisäkkäitä, olemme syntyneet tarvitsemaan tuota kiintymyssuhdetta, Johnson sanoo.

Tästä rakkaudessa on kyse

Romantiikka ja seksi eivät Johnsonin mukaan ole rakkaussuhteen peruspilareita, vaan parisuhteessa ja rakkaudessa on kyse samanlaisesta kiintymyssuhteesta, kuin lapsen ja vanhemman välillä. Parisuhteessa tärkeintä on saada kokea olevansa rakastettu ja hyväksytty.

– Loppujen lopuksi toisiinsa sitoutuneen parin suhteella on paljon samaa kuin äidin ja lapsen välisellä suhteella. Meillä kaikilla on perustarve tuntea yhteys toiseen ihmiseen, Johnson pohtii.

Länsimainen käsitys siitä, että meidän tulisi pärjätä yksin ja olla kamalan itsenäisiä, on psykologin mukaan puppua. Ihmiset, joilla on vahva suhde taustallaan, pysyvät terveempinä ja selviävät kriiseistä paremmin. Tätä on tutkittu Yhdysvalloissa esimerkiksi 911-iskujen vuoksi kriisiin joutuneiden keskuudessa.

– Aina meille hoetaan ja meitä opetetaan, että meidän pitäisi olla itsenäisiä, mutta nisäkkäinä tarvitsemme toisia ihmisiä. Meillä on riippuvuussuhde. Olemme vahvimmillamme, kun elämme vankassa kiintymyssuhteessa.

Teksti: MTV3/Helmi, Laura Kokko

Kuvat: Shutterstock