Kun jokin räikeä ja pitkään jatkunut väärinkäytös rävähtää julkisuuteen, järkytymme ja paheksumme. Miten tällainen touhu on voinut jatkua niin kauan? Miten törkeää! Varsinkin, jos väärinkäytös tapahtuu vallan kahvassa, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Raakel Lignell.
Sanotaan, että viini on viisasten juoma. Valta vielä viisaampien päihde.
Moraali on varsin venyvä käsite. Se muokkautuu paljolti ympäristön paheksunnan ja palkitsevuuden kautta. Vallan keitaassa on kenties salakavalasti iskenyt hämäräsokeus: mitä voin tehdä, mitä voin sanoa tai jättää sanomatta? Harmaa alue laajenee ja rajat sumenevat.
Ympäröivät ihmiset eivät saa suutaan auki ensimmäisten eikä vielä toistenkaan kummallisten tilanteiden kohdalla. Tai jos joku uskaltautuu jotakin kyselemään, hänet poistetaan kuviosta.
Vallankäyttäjän mahdollisesti piipittävä omatunto turtuu ja mykistyy. Kun kukaan ei laita rajoja, syntyy kupla, jossa voi kuvitella kaiken olevan luvallista. Tai ei ainakaan rangaistavaa.
Totutusta tulee tuttua ja turvallista
Kehkeytyy kuvio, jossa väärinkäytökset ja valehtelu jatkuvat ja syvenevät ympäristön vaietessa ja katsoessa toisaalle. Koska pelätään ehkä seuraamuksia omalle kohdalle tai hävetään sitä tosiasiaa, ettei jo ajat sitten olla reagoitu ja nostettu kissaa pöydälle.
Kun vielä oikein taitava manipuloija on saanut mustan pestyä valkoiseksi, myös ympäristön arvostelukyky on hämärtynyt ja totutusta pelistä on tullut jopa tuttua ja turvallista.
Paitsi vääryyden kohteille.
Vaatisihan muutoksen ja vastuun kantamisen penääminen valtavia ponnistuksia ja repisi auki rakenteita ja asemia.
Ihmisen oma napa ja mukavuudenhalu laimentaa räikeänkin näyn himmeäksi ja loittonevaksi kuralätäköksi, jota on vaan paras vältellä. Kunnes tulee se yksi, jonka mitta täyttyy, joka avaa suunsa tai vuotaa tietonsa julkisuuteen. Paise puhkeaa. Epämiellyttävä lemu on netin välityksellä levinnyt hetkessä kaikkialle.
"Synninpäästö oli varsin ketterä ja vikkelä"
Kun mätä purkautuu poliittisessa kentässä, kukin puolue ottaa mönjästä osansa. Oppositio syöttää sitä riemuiten tekijänsä suuhun vierustovereiden vuoratessa mantteleitaan teflonilla.
Ettei vain kura tarttuisi. Vääryydestä, virheistä ja valehtelusta kiinni jäänyt osapuoli hovinsa kera hakee ulospääsyä ja selviytymiskeinoa. Mitä pyydetään anteeksi, keneltä pyydetään anteeksi vai turvaudutaanko kylmähermoisesti lakiin?
Valitaan selitys, jolla on vähäisimmät rikosoikeudelliset seuraamukset ja pyritään minimoidaan puolueen kannatuslukujen romahdus. Valitaan uhrattavat henkilöt ja osasyylliset pääsevät pälkähästä.
Tällä viikolla monen mielestä ei pelkästään osasyylliset, vaan myös syylliset pääsivät pälkähästä. Luottamus menetettiin, mutta seuraavassa hetkessä istahdettiinkin seuraavalle luottamuspallille. Synninpäästö oli varsin ketterä ja vikkelä.
Melko kristillinen tapahtumaketju näin joulun alla. Pietarikin kielsi Jeesuksen kolmesti, mutta historian valossa hänestä kehkeytyi merkittävin opetuslapsista.
Syväkuorinta voisi tehdä hyvää
Ulkopuolelta on helppo ilkkua ja ivata. Sylkeä vallanpitäjien vallanhimoa, josta joku saattaa pitää kynsin hampain kiinni.
Toisaalta kuka olisi parempi vastuun kantaja, kuin ihminen, joka on kerran saanut virheistään kynsilleen kunnolla, joutunut nöyrtymään, pyytämään anteeksi ja on vastaisuudessa tarkkana toimintatavoistaan.
Kunhan kyseinen henkilö ei sorru kostamaan virheensä osoittajalle tai ole psykopaatti. Jonkinmoinen katumusharjoituskausi olisi suotavaa. Yksi yö ei vielä ajatusmaailmaa käännä ja puhdista. Vaikka uni onkin aivojen paras pesuri.
Kansalaista tällainen melko varmasti turhauttaa. On mahdotonta käsittää, että luottamus on niin kevyesti kaupan. Hokema rikkinäisestä politiikasta ei näin ainakaan katoa.
Tulevat kuukaudet näyttävät miten politiikan kasvojen pikapesu onnistui. Kuona, kauna ja kateus istunee tiukassa. Olisiko tarpeen koko vartalon syväkuorinta? Voisi tehdä miestenkin hipiälle hyvää.
Kestäisi sitten päivänvalon kevätauringon säteiden ilmaantuessa.