Kirja-arvio: Idiootit, narsistit ja vallasta juopuvat ovat ympärillämme

Idiootit, narsistit ja vallasta juopuvat ovat ympärillämme. Ehkäpä niin, mutta muita sormella osoitellessa on hyvä muistaa oma kuolevaisuus ja sen persoonalliset ’luontaisedut’, joihin kuuluu myös mahdollisuus lipsahtaa hyvien periaatteidensa polulta.

University College Londonin kansainvälisen politiikan professorin Brian Klaasin kirjassa paha ei siis ole vain valitettavan tutuksi tulleissa hirmuhallitsijoissa.  

Brittilordi Actonin (1834-1902) maksiimi vallan ja absoluuttisen vallan turmelevasta voimasta pitää paikkansa, Klaas kirjoittaa, mutta me sovellamme sitä yleensä vai itsestään selviin tapauksiin, emmekä näe sitä alemmalla tasolla.

Tämä on eräänlainen käsikirja siihen, kuinka vältämme potentiaalisesti tai jo pahojen tyyppien pääsyn valtaan, taloyhtiön hallituksen pikkuhitlereistä ja kaikenkarvaisista hörhökulteista lähtien.

Klaasin esimerkit ovat usein länsimaisista demokratioista. Sellaisessa Klaasin teoksen ja tämänkin tekstin lukija voi vapaasti ja pelkäämättä arvostella valtaa pitäviä, ja pyrkiä samassa hengessä yrittää vaikuttamaan ja/tai pyrkiä itsekin valtaan. Xin Kiinassa ja Putinin Venäjällä tällainen ei onnistu.

Läntiset demokratiat toki ovat haavoittuvia. Tästä viime vuosien vaarallisin valtaesimerkki on rapakon takaa Donald Trump. Hän ei suostunut myöntämään tappiotaan, ja mitä ilmeisimmin halusi väkijoukon väkivaltaisella voimalla estää täysin legitiimin vallansiirron.

Yhdysvaltain kongressin tutkimuksissa on käynyt ilmi todistajalausunnoissa, että Trumpille tappion myöntäminen olisi noloa (embarrassing). Toisin ja karkeasti sanoen, häneltä, pienikätiseltä mieheltä, vietäisiin identiteettinsä ydin, mahtailun äijäpallit.

Klaas pohtii ja keskustelee tutkimusaineiston ja tekemiensä haastattelujensa kanssa sekä biologista käyttäytymistä yhteisössä että yhteiskunnallista toimintaa ja rakenteita suhteessa valtaan. Hän esittää johtopäätöksiä ja suosituksia.

Monta ahaa-elämystä ja lukijan itsehyväisyyden väijytystä. Mutta myös esimerkkejä tapauksista, missä on tehtävä ikäviä, pahoja päätöksiä ihmishengistä, samalla etiikkaa ja moraalia punniten. Aidalla istuminen ja nurkan takaa huutelu lopulta on kovin helppoa.  

Tilaisuus tekee varkaan, myös poliisia myöten. Moni virkavaltaesimerkki on Yhdysvalloista. Mutta pätee se meilläkin, kuten esimerkiksi Jari Aarnion tapaus osoittaa.

Jos ihmisen luonteenpiirteisiin kuuluvat psykopatia, narsismi ja machiavellismi, eli tunteeton ja manipuloiva tarkoitus pyhittää keinot -ajattelu, olisi hyvä, jos tällaista henkilöä ei päästetä tekemään päätöksiä, ainakaan ilman kontrollia ja vaihtomahdollisuutta.

Klaasin mukaan on kysyttävä kolme asiaa: ketkä valtaan hamuavat, ketkä sen kahvaan pääsevät, ja ketkä kahvassa roikkuvat. Samalla pitää miettiä, ketkä vallassa eivät ole, eivät sinne pääse, ja miksi eivät sinne ehkä edes halua.   

”…monimuotoinen ajattelu ruokkii innovaatioita organisaatioissa. Lisäksi monimuotoisuus johtaa siihen, että johtotehtäviin alkavat hakea nekin, jotka eivät aiemmin osanneet nähdä itseään esihenkilöasemassa.”

Oletuksena tietysti on, että yhteiskunta on riittävän vapaa ja reflektoiva, että tällainen asennemaailma on olemassa. Se ei putoa valmiina syliin, vaan se on saatava aikaan. Valitettavan harvan valtaa pitävän esikuva on Cincinnatus (tai häneen liitettävä tarina).

Klaasin mukaan on taattava, että päättävään tai muuhun valta-asemaan hakijoita pitää olla riittävästi. Heitä on myös kaivettava esiin tomerasti. Ja väärät tyypit, valtaan vallan takia hamuavat, pitää karsia pois.

Klaas ei sorru selfhelpmäisesti hellimään lukijan omahyväisyyttä - kyllä mä, mutta voi että noi muut…

Kirja tarjoaa selkeitä ja tuloksiltaan oletettavasti nykyistä parempia, mutta vaikeasti toteutettavia ratkaisuyrityksiä vallan turmeluksen ikiongelmaan. Mutta kenen mielestä monimutkainen yhteiskunta valtojen rakenteineen, lakeineen, tapoineen ja perinteineen on helppoa ja yksinkertaista.

Lähtökohta on, että meistä jokainen on riittävän aktiivinen toimimaan ja vaikuttamaan, jotta voimme vaikuttaa valtaan (ja sinne jopa vastentahtoisesti päätyä). Pitää löytää kultainen keskitie vallan ja vastuun ja näiden ottajien välillä.

Tämä on tutkimuksiin nojaava, ajattelua ja asenteita haastava kirja valtayhteisössä olevalle - siis kaikille. Ja erityisesti vallassa jo oleville, tai sinne haluaville. Toinen seikka on, onko näillä jälkimmäisillä aikaa tai eritoten halua katsoa valtaa vääristävään peiliin.

Ja vielä lopuksi listoja rakastavalle maailmalle.

Klaas mainitsee Oxfordin yliopistossa työskentelevän tutkijan Kevin Duttonin kirjan, joka esittelee kymmenen kärjessä -ammattia, joita psykopaatit erityisesti halajavat: toimitusjohtajat, juristit, tv- ja radioesiintyjät, myyjät, kirurgit, toimittajat, poliisit, papit, keittiömestarit ja virkamiehet.