Brian Klaas: Paha valta. Kuinka se muuttaa meitä kaikkia. Atena. 2022. 361 s. (suom. Aura Nurmi)
Idiootit, narsistit ja vallasta juopuvat ovat ympärillämme. Ehkäpä niin, mutta muita sormella osoitellessa on hyvä muistaa oma kuolevaisuus ja sen persoonalliset ’luontaisedut’, joihin kuuluu myös mahdollisuus lipsahtaa hyvien periaatteidensa polulta.
University College Londonin kansainvälisen politiikan professorin Brian Klaasin kirjassa paha ei siis ole vain valitettavan tutuksi tulleissa hirmuhallitsijoissa.
Brittilordi Actonin (1834-1902) maksiimi vallan ja absoluuttisen vallan turmelevasta voimasta pitää paikkansa, Klaas kirjoittaa, mutta me sovellamme sitä yleensä vai itsestään selviin tapauksiin, emmekä näe sitä alemmalla tasolla.
Tämä on eräänlainen käsikirja siihen, kuinka vältämme potentiaalisesti tai jo pahojen tyyppien pääsyn valtaan, taloyhtiön hallituksen pikkuhitlereistä ja kaikenkarvaisista hörhökulteista lähtien.
Klaasin esimerkit ovat usein länsimaisista demokratioista. Sellaisessa Klaasin teoksen ja tämänkin tekstin lukija voi vapaasti ja pelkäämättä arvostella valtaa pitäviä, ja pyrkiä samassa hengessä yrittää vaikuttamaan ja/tai pyrkiä itsekin valtaan. Xin Kiinassa ja Putinin Venäjällä tällainen ei onnistu.
Läntiset demokratiat toki ovat haavoittuvia. Tästä viime vuosien vaarallisin valtaesimerkki on rapakon takaa Donald Trump. Hän ei suostunut myöntämään tappiotaan, ja mitä ilmeisimmin halusi väkijoukon väkivaltaisella voimalla estää täysin legitiimin vallansiirron.
Yhdysvaltain kongressin tutkimuksissa on käynyt ilmi todistajalausunnoissa, että Trumpille tappion myöntäminen olisi noloa (embarrassing). Toisin ja karkeasti sanoen, häneltä, pienikätiseltä mieheltä, vietäisiin identiteettinsä ydin, mahtailun äijäpallit.

