Reilut 25 000 ylioppilasta ja toinen mokoma ammatilliset opintonsa päättäneitä juhlii valmistumistaan tänäkin keväänä. Syreenit tuoksuvat, taivas on kirkkaan sininen ja tulevaisuus aurinkoinen. Vai onko, kysyy Raakel Lingnell kolumnissaan.
Haluaisin jokaisen nuoren voivan nauttia juuri tästä ainutkertaisesta elämänvaiheesta, kun kaikki on vielä mahdollista, maailma auki ja elämä täynnä lupauksia. Vapauden huuma omien siipien kantamana leijuttaa korkealla ja maalaa maiseman pehmeillä muodoilla ja sävyillä.
Todellisuus näyttäytyy kuitenkin monelle toisenlaisena.
Edessä on kuumeinen pääsykoerumba tai monesti toivoton työpaikan metsästys. Ilo ja helpotus yhden etapin saavuttamisesta sulaa epävarmuuteen tulevasta.
Moni kokee riittämättömyyttä ja koulu-uupumusta. Vielä useampi tuskailee oman polkunsa suuntaa, kun ei tiedä mitä isona haluaisi. Ja vaikka tietäisi, ei langanpäästä saa kiinni.
Nuoruuteen kuuluva huolettomuus on yhä harvemman herkkua.
Ahdistus ja mielenterveyden moninaiset haasteet valtaavat nuorta sukupolvea.
Muistelen omaa ikäpolveani nuorena. Harva silloinkaan tiesi, mitä hakisi opiskelemaan. Ajateltiin, että kunhan nyt jonnekin pyrkii ja pääsee, voi sitten vaihtaa mieluisampaan. Jos ei pääse opiskelemaan, ainahan voi mennä töihin.