Tajuan, että nyt keski-ikäisenä kuuluisi olla juuri siinä vaiheessa. Tämän aikuisempaa minusta tuskin tulee.
Mistä sitten nousee asenne, että viisikymppinen on liian vanha? Maamme ikärakenne huomioon ottaen moinen asenne on enemmän kuin vääristynyt.
Omat vanhempani olivat juuri tämän ikäisiä kun tarvitsin apua veroilmoituksen teossa, asuntolainan haussa, lukkojen vaihdossa, verhojen ompelussa, viherkasvien hoidossa. Aina sai vastauksen kysymyksiin ja neuvoja huolenaiheisiin. Miksi itsestä ei tunnu ollenkaan yhtä neuvokkaalta?
Nuorena aikuisena oli kiire ja nälkä hamuta elämää, perhettä, uraa. Ihailin vanhempia ja kokeneempia ja halusin osoittaa olevani vakavasti otettava ja luottamuksen arvoinen niin työelämässä kuin äitinä. Joskus podin uskottavuusongelmia ikäni ja hiustenvärini vuoksi. Haaveilin ajasta, jolloin ei tarvitsisi todistella pätevyyttä. Kun ei enää tarvitsisi vakuutella, että kyllä äitikin pystyy haastaviin hommiin. Kun ei enää tarvitsisi painaa töitä moninkertaisesti esim samanikäisiin miehiin verrattuna.
13:09
Mikä minusta tulee isona?
Nyt olen siinä haaveilemassani vaiheessa. Lapset kasvatettuina, kaikki aika maailmassa panostaa tasan siihen, mihin itse haluaa. Yhtäkkiä huomaan lukevani haastatteluja ikäisistäni naisista, jotka eivät enää työllisty juuri ikänsä vuoksi, vaikka pätevyys ja kokemus olisivat miten kohdallaan. Koska etsitään jotain vähän nuorempaa.