Keväällä Suomi kohosi ykköseksi YK:n julkaisemassa The World Happiness Report:ssa. Me suomalaiset hämmästyimme, mekö muka onnellisia? Emmekö olekaan kateuden ja kaunan luvattu maa?
Seurasin tällä viikolla helteisessä Suomi Areenassa eri yhteiskuntavaikuttajien keskustelua, jonka otsikko kuului: Kuka on onnellinen maailman onnellisimmassa maassa? Jäin miettimään vielä kotimatkallakin, mitä onnellisuus on. Kuka on onnellinen? kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Raakel Lignell.
Filosofit ja psykologit ovat peranneet aihetta kautta aikojen. Onko ihmisen perustarpeet muuttuneet vuosisatojen saatossa? Tutkimusalana onnellisuus tarjoaa edelleen työsarkaa monelta kantilta.
Omat valinnat ja suhtautumistapa merkittäviä
Onnellisuus on monen tekijän summa. Se on myös täynnä ristiriitaisuuksia. Oman onnellisuuden tavoittelu saattaa karkottaa sen saavuttamattomiin, toisaalta ilman vaivannäköä ja kitkaa ei onnikaan löydy.
Psykologi Martin Seligman teorian mukaan 60 prosenttia onnestamme koostuu genetiikasta sekä ympäristöstä, 40 prosenttia rakentuu valinnoistamme sekä tavastamme suhtautua elämässä kohtaamiimme tapahtumiin – niin vastoinkäymisiin kuin positiivisiin muutoksiin.
Onnellisuus on läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää ja merkityksellistä, vastoinkäymisistä huolimatta. Aristoteles korosti hyveellistä elämää onnellisuuden lähteenä.
Omien tekojen lisäksi onnellisuuteen vaikuttaa myös se, miten tulee kohdelluksi ja kohdatuksi.
Oma ja läheisten terveys ja riittävä toimeentulo myös tukevat onnellisuutta.
Onko onnellisuus aina subjektiivinen kokemus? Voiko olla onnellinen, jos lähellä on tuskaa ja onnettomuutta?
Yhteiskunnan tehtävä tarjota onnen edellytykset
Demokritos totesi sen olevan onnellinen, joka ei sure sitä, mikä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä, mitä hänellä on.
Tämä tuskin on kehotus lepäämään vain laakereilla ja passiivisena luovuttamaan elämänsä ohjat muiden käsiin. Jokainen on oman onnensa seppä, mutta yhteiskunnan tehtävä on luoda edellytykset rakentaa mielekäs elämä. Turvallisuus, terveys, koulutus, riittävä toimeentulo, tasa-arvo. Näihin rakenteisiin on yhteiskunnalla mahdollisuus vaikuttaa.
Yksinäisyys on tappavin tauti ja valitettavasti monella muulla tapaa hienon yhteiskuntamme varsinainen helmasynti. Läheisten ja ystävien olemassaolo ja tuki puuttuvat liian monelta. Yhteiskunta ei pysty tätä aukkoa paikkaamaan, järjestöt ja vapaaehtoistyö on merkityksellinen helpotus yksinäisten elämässä, mutta silti resurssit ovat rajalliset. Yhteisöllisyys, jakaminen ja välittäminen moninkertaistavat onnellisuuden niin auttajalle kuin autettavalle.
Elä hetkessä
Monet tutkijat ovat päätyneet samantyyppisiin vastauksiin onnellisuuden koostumuksessa.
Taito elää tässä hetkessä on oleellista. Kyky keskittyä siihen, mitä on tehtävissä juuri nyt, riippumatta kamppailun laajuudesta ja syvyydestä. Tutkimusten mukaan suuret muutokset, kuten lottovoitto, avioero tai sairastuminen ei heilauta onnellisuuden astetta kovinkaan pitkäkestoisesti, oleellista on siis kyky sopeutua elämän eteen asettamiin kuoppiin ja mutkiin.
Läheisten kanssa vietetty aika on korvaamattoman tärkeää. Kuolinvuoteella kadutaan eniten sitä, ettei viettänyt enemmän aikaa rakkaidensa kanssa.
Nauti matkasta kohti unelmia
Unelmat, suuret ja pienet kantavat eteenpäin. Ne tuovat mielekkyyttä ja tarkoitusta elämälle. Mitä suurempi unelma on, sitä suurempi on myös tarve kärsivällisyydelle ja pitkäjänteisyydelle, kyvylle toimia päämäärän eteen ja odottaa palkintoa, vaikka se olisi kaukanakin.
Epäonnistumisen pelolle ei tulisi antaa valtaa, epäonnistumiset ovat osa elämää ja oppimista. Kuten kliseisesti sanotaan, kannattaa nauttia ei niinkään päämäärästä, vaan matkasta. Koska päämäärän saavuttaminen ei välttämättä takaa kohonnutta onnellisuuden astetta hetkeä pidempään.
Uteliaisuus elämää kohtaan yhdistää onnellisia ihmisiä. Halu kehittyä ja tutkia niin omaa sisintä kuin maailmaa lisää myötätuntoa sekä ymmärrystä kanssaihmisiä kohtaan.
Hyväsydämisyys ei ole heikkoutta
Anna enemmän kuin otat.
Huomaavaisuus, kiltteys ja hyväsydämisyys yhdistetään liian usein hyväuskoisuuteen, hölmöyteen ja tyhmyyteen, jopa heikkouteen. Kuvitellaan, että kiltti ei pärjää eikä osaa pitää puoliaan.
Monenmoisissa ristipaineissa pyritään pärjäämään ja näyttämään väkisin vahvoilta, ahmitaan itselle äkkiä mahdollisimman paljon piittaamatta omien tekojen vaikutuksista. Kyynärpäät ryskien, kieli sappea ja itsekkyyttä sylkien tapellaan omasta edusta ja sitten ihmetellään, kun mikään ei tunnukaan miltään.
En usko, että todellista ja kestävää menestystä ja onnea voi saavuttaa aiheuttamalla kärsimystä toisille. Tämä pätee niin yksilön kuin yhteiskunnan tasolla.
Onnellisuus taitaa olla tietyssä määrin tahto-ja taitolaji. Sydämen sivistys on suurin rikkaus. Sen sivutuotteena tulee onnellisuus, pienissä ohimenevissä tuokioissa; katseessa, lauseessa, tuulenpuuskassa, auringonsäteessä, kosketuksessa.